torstai 20. kesäkuuta 2013

Kesällä kello viisi



"Vielä talvella se oli ehdoton ei. Mä en ryypännyt, mä en polttanut, en iskenyt varattuja naisia enkä tehnyt mitään, minkä olisi voinut luokitella jännäksi elämäksi. Viina oli perseestä, tupakka yököttävää ja kaikki varatut naiset olevinaan niin rouvaa niin rouvaa että. Mä en edes tiennyt, miltä maistui aito teinikapina. Mun mielestä se oli turhaa meuhkaamista tyhjästä."

 
Alun perin novellin nimeksi piti tulla "Tuolla jossain on Tukholma", mutta myöhemmin se muokkautui muotoon "Aavan meren tuolla puolen".  Se kertoo keväästä, kevään koleudesta, luokkaretkestä ja alaikäisten nuorten tyhmistä jutuista. Kuka voisi vielä väittää, ettei Ruotsin risteily ollutkaan hyvä idea?  Luulen, että luokanvalvojamme, jos hän tietäisi totuuden siitä, mitä kukin meistä siellä teki. En minä, en tietenkään.
 
Novellia kirjoittaessani törmäsin ensimmäistä kertaa kirjoittajaurallani suureen ongelmaan, jota myös arvoisa Marko Hautala pohti omassa blogissaan. Kuinka tehdä jostain niinkin intiimistä asiasta kuin seksistä hyvää viihdettä? Ja minun tapauksessani nuorisolle, nuorille lukijoille. Niille, jotka vasta ryhtyvät pohtimaan omaa itseään ja sitä, mitä ovat. Siitä ei saisi tulla pornoa eikä liian rumaa. Sitä ei saa olla liian paljon eikä kukaan halua lukea liian yksityiskohtaista. Sen pitäisi olla hyvä roolimalli nuorille, jotka eivät vielä tiedä mistään mitään, eivätkä välttämättä tarvitsekaan tietää.
 
Aloitin roolimallien käytön heittämällä ne suoraan romukoppaan. Yhdistin alkoholin ja äkillisen ehdotuksen, joten sopasta syntyikin opettavainen (liian opettavainen?) tarina siitä, miten ei pitäisi käyttäytyä kuningas viinan kanssa. Kokeilin rajojani ja yritin luoda jotain uutta. Hauskaa se oli, kun sain taas vaihteeksi muistella keväistä luokkaretkeä ja hilpeää tunnelmaa. Sain rauhassa miettiä, kuka olisin, jos olisin kuin tarinan päähenkilö.
 
Mutta todellakin: Kuka minä olen? Voisin siteerata erästä hienoa sarjakuvaa, jonka tässä pari päivää sitten löysin. Kröh, kröh, piilomainoksena voisin todeta, että sarjakuva löytyy Helsinki Priden virallisesta lehdestä.
 
"Poika kai, paitsi silloin kun oon tyttö, vaikka välillä oon molempia, mutten yleensä oikein kumpaakaan."
 
Rakastan kirjoittamista ja lukemista, ja odotan sitä päivää innolla, jolloin saan aidon ja oikean kustannussopparin käteeni. Toivon, että niin tapahtuu ennen ylioppilaslakin päähän iskemistä. Sitä ennen voisin kuunnella vielä hetken aikaa postauksen otsakkeenikin toiminutta biisiä...
"Kesällä kello viis. Meillä juhlat on kun me mennään naimisiin."
 
Seuraava postaus saattaisi käsitellä vuotta 1989, tai olla käsittelemättä... Ehkä silloin kirjoitan jo jostain oikeasta kirjasta, jonka olen lukenut. Ehkä.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti