perjantai 21. kesäkuuta 2013

Luin: Poika, Marja Björk

Marja Björk: Poika

Like, 2013

Sivuja: (sopivasti) 215


Heti ensimmäisenä huomaan sen, minkä olin jo muiden kirjabloggarien kautta kuullutkin. Marja Björk kertoo avoimesti, että kirja perustuu todellisiin henkilöihin, hänen omaan poikaansa. Poikaan, joka syntyi biologisena tyttönä.
 
Monen arvostelijan mielestä kirja ei ole niinkään selviytymis- tai kasvutarina, mutta minä en yhdy tähän. Jokainen transsukupuolinen, joka on selviytynyt hengissä ensimmäiset kaksikymmentä vuotta, on selviytyjä ja oman elämänsä sankari. Silti tätäkään kirjaa lukiessa ei pitäisi juuttua kiinni siihen, että päähenkilö on sitä mitä on, vaan antaa tarinan viedä. Marjan tekstihän kulkee sulavasti, eikä ns. pullonkaulakohtia synny. Tapahtumat soljuvat luontevasti. Se on yksi syy siihen, miksi tämä on nopea luettava.
 
Kirja oli liian helppo minulle. Se ei tuonut mitään uutta, vain täydensi vanhaa tietoa ja taitoa. Mielipiteeni ei johdu Marjasta eikä kirjasta itsessään, vaan kokemuksesta. Olen kokenut ja tulen kokemaan tämän kaiken omissa nahoissani. Yölliset itku-potku-raivarit, kun ei olekaan sitä, mitä tuntee oikeasti olevansa. Ikuinen peiliviha, kun ei näekään peilistä sitä kehoa, jonka oikeasti tuntee tarvitsevansa.

Nimenomaan tarvitsevansa. Meistä kukaan ei halua tätä. Me emme välttämättä halua olla poikia. Me tarvitsemme sitä, jotta pystymme elämään. Vasta sen jälkeen - ehkä kuukausien tai vuosien päästä - huomaamme, ettemme muuttaisi elämästämme mitään. Silloin me haluamme olla juuri sitä, mitä olemme.

Kirjaan palatakseni voisin todeta, ettei kirja siis ollut tylsä. Se oli tapahtumarikas, välillä hauska ja välillä itkettävä, eikä kyllästyminen tullut milloinkaan. Se kaikki oli vain niin tuttua minulle, etten saanut kirjasta ihan sitä, mitä olisin halunnut. En päässyt siihen ahaa-elämykseen, jonka olisin saattanut saada, jos en olisi "meikäläisiä", niin kuin itse kutsun meitä. 

Kirjasta inpsiroituneena ryhdyin itsekin vääntämään tekstiä siitä, mitä on olla meikäläinen. Sukupuolivähemmistöinen. Se oli yllättävän hankalaa, kun niskaan hengittivät aina niin kriittiset transystävät. Miten pystyisin tiivistämään koko jutun syvimmän olemuksen muutamaan liuskaan? Oli tarkoin harkittava, mitä haluan kertoa ja mitä haluan jättää avoimeksi. Novellin lopusta tuli liian outo ja liian sekasotkumainen, kun yritin ängetä yhteen yllättävän juonenkäänteen ja suht onnellisen lopun. Miettikää nyt, minä kirjoittamassa onnellista loppua! Maailman kahdeksas ihme!
 
"Hän deittaili netissä tytön kanssa, valehteli omistavansa kaupungin isoimman prätkän ja isoimman kalun ja haluavansa lääkäriksi. Kaikki se meni täydestä läpi. Jaska näytti kuvansa, eikä tyttö aavistanut mitään. Siinä kuvassa Jaskalla oli lempikauluspaitansa päällään – se mintunvihreäraitainen – ja lippalakki rennosti silmillä. Maatessaan rannalla hän näytti aika hyvältä. Aika hyvältä.

Totuus iskee ihan toista kautta. Joka päivä se on yhtä helvettiä katsoa itseään peilistä, ja joka päivä se sama naisellinen ääni ja samat rasvapallukat rintakehällään."

 

Hyvää Jussia ihmiset! Keskikesän suurin juhla on hyvä tekosyy jäädä makaamaan vielä toiseksikin tunniksi hyvän kirjan ääreen!

5 kommenttia:

  1. Hyvä teksti, osaat kirjoittaa. Löysin blogiisi Marja Björkin facebook sivujen kautta, hän oli linkittänyt tekstisi. Onneksi löysin, sillä ihastuin tapaasi kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos paljon! Arvostan tätä suuresti!

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Huomasin, että meidän blogit ovat melkein saman ikäisiä - yhtä nuoria. Jään mielenkiinnolla seuraamaan blogiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, niin ne ovatkin! xD Kiitos paljon!

      Poista