sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kirjoittaminen ja minä – viha-rakkaussuhde

Vihaan kirjoittamista, mutta rakastan sitä hetkeä kun kirjoitan. Mikään ei ole niin ärsyttävämpää kuin istua tietokoneen äärellä, tyhjä wordin sivu edessä ja haikailla niitä hetkiä, kun oikeasti oli inspiraatio. Yleisimpiä inspiksen tappajia ovat stressi, kiire, liika kuumuus ja liiallinen tunteellisuus. En pysty kirjoittamaan, kun olen kuullut jotain todella kamalaa/ihanaa/järkyttävää.

Puhumattakaan niistä hetkistä, kun opettajan läähätys kuuluu korvani takaa ja maikka komentaa minua kirjoittamaan yksityiskohtaisemmin/asiallisemmin/paremmin. Yritäpä siinä sitten kirjoittaa yhtikäs mitään. Se on vähän sama kuin liikuntatunneilla juuri silloin, kun pojatkin ovat pelaamassa tyttöjen (plus minä) kanssa ja pitäisi näyttää osaavansa jotain. Futis on hyvä esimerkki lajista, mihin minua ei ole tarkoitettu. Varmasti teen oman maalin juuri silloin, kun pojat ovat näkemässä, ja aivan varmasti juuri minä olen se, joka mokaa kaikista pahiten. Ja juuri silloin, kun pitäisi näyttää olevansa ihan vain tavallinen poika.

Faktoja siitä mitä luen ja kirjoitan

 
Minä itse ihmisenä ja persoonana olen sen verran tylsä, ettei minusta itsestäni tarvitse faktoja ladella. Sen sijaan olen koonnut tähän joitakin outoja tai vähintäänkin mielenkiintoisia faktoja siitä, millä tavalla kirjoitan ja mitä luen. 
 
1. Nuorempana pojankoltiaana rakastin yli kaiken Laura Ingalls Wilder -kirjasarjaa. Romantiikka, 1800-luvun tunnelma ja jokapäiväinen arki hurmasivat minut täysin. Tämä on yksi harvoista kirjoista, joissa onnellinen loppu on saanut kyyneleet silmiini. Miehekästä, indeed.
 
2. Ja kyllä, olen kova poika itkemään kirjojen ääressä.
 
3. Ensimmäinen aikuisten romaani, jonka luin, oli Sofi Oksasen Baby Jane (todella hyvä valinta 13-vuotiaana, todellakin).
 
4. Luen tällä hetkellä Rosa Liksomin novellikokoelmia (siitäkin lisää ihan pikapuoliin). 
 
5. Yöpöydälläni on aina oltava jokin Guinness World Records -kirja. Tällä hetkellä vuosimallia 2011.
 
6. Olen osallistunut kuuteen kirjoituskilpailuun, joista kahden tuloksia en vielä tiedä. Voitin yhden kilpailun viime kesänä ja toisessa tulin 30 parhaan joukkoon (tämän tiedän siksi, koska kilpailun kolmestakymmenestä parhaasta novellista kootaan antologia).
 
7. Paras kirjoittamisen ajankohta on ilta viidestä ilta yhdeksään. Aamuisin kirjoittaminen on tuskaa, vaikka olenkin yrittänyt totutella siihen (ihan jo kouluprojektien takia).
 
8. Olen pilkunviilaaja. Sitä ominaisuutta ystäväni usein vihaavat minussa.
 
9. Kirjoitan aina lainausmerkkien kanssa, en käytä milloinkaan repliikkiviivaa. Yritän myös mahdollisuuksien mukaan ujuttaa aina jotain itsestäni teksteihini.
 
10. Parhaiten osaan kirjoittaa soljuvaa kuvailua, huonoiten dialogia. En osaa tehdä ihmisistä persoonallisia.
 

Elämäni on pelastettu!

 
Nyt voin elää koko loppuelämäni onnellisena, kun löysin ihan yllättäin paikallisen Valintatalon hyllyiltä Coca-Cola-pullon, jonka kylkeen oli liimattu nimi Miska. Pelkkää kuvitelmaa tai ei, mutta minusta se maistui parhaimmalta kokikselta, minkä olen ikinä juonut.
 
 
Ja kaiken kukkuraksi pihamaalta löytyi syksyn ensimmäinen sieni! Uskallan väittää, ettei se ole mitenkään mahtava ruokasieni, mutta sieni kuin sieni, söötti se on joka tapauksessa.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti