lauantai 20. heinäkuuta 2013

Lännenelokuvia ja lukemattomia kirjoja

Niin kuin jossain välissä mainitsinkin, kaupungimme kirjasto on suljettu syyskuuhun asti. Syyskuuhun! Mitä ihmettä minä sillä välillä teen? Koko ajan löytyy uusia, suorastaan himottavia kirjoja, joihin haluaisin tarttua ja joita kovasti kaipailen. Olen päättänyt, että heti kun tulee taas tilaisuus, luen ainakin nämä kirjat:
 
Novellikokoelmat
 
1. Tarinoita tuonpuoleisesta, David Eagleman (suom. Itä-Suomen yliopiston kääntäjäkurssilaiset)
 
2. Seitsemäs käsiala ja muita kertomuksia, Anna Tommola
 
3. Palo Alto, James Franco (suom. Jaakko Kankaanpää)
 
4. Nelisiipinen lokki, Matias Riikonen

5. Mikä tahansa novellikokoelma, minkä nyt vain löydän
 
Muut
 
1. Aloittamisen taito, Kaisa Neimala ja Jarmo Papinniemi

2. Antaumuksella keskeneräinen, Maria Peura (uudelleenluku)

3. Antisemitismin musta kirja, Eero Kuparinen
 
 
Huomaa selvästi, että painopisteeni kallistuu lyhytproosan puoleen. Eikä ihme, olen tullut sen verran kärsimättömäksi ihmiseksi, että kolmesataa sivuisen, rönsyilevän ja monille sivuiteille haarautuvan scifiteoksen läpikäyminen on minulle jo melkein mahdotonta. Huom. vain melkein, ja siksipä tahtoisinkin jossain välissä käydä läpi viimeisintä lukemaani scifiteosta, Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Routasisarukset-kirjaa.
 
Toinen syy novellien suosiolle on varsin yksinkertainen: Jos todella haluan kirjoittaa oman novellikokoelmani, on minun opittava novellikirjoittamisen taito. Sitä ei opi kuin lukemalla ja kirjoittamalla novelleja.
 

The lone ranger - mitä jäi käteen Johnny Deppin lännenelokuvasta?

 
Noh... Minua itseäni on aina kiehtonut länkkärityyli: pitkät nahkatakit, stetsonit, vanhat kunnon revolverit, kauniit naiset ja urheat miehet. Oikeasti se elämä villissä lännessä ei ollut noin loistokasta kuin useimmat leffat antavat ymmärtää. Minua yököttää se, kuinka valkoiset uudisasukkaat tappoivat, silpoivat ja tuhosivat intiaaniheimoja ihan kuin ne olisivat olleet pelkkää ilmaa heille.

Tähän epäkohtaan myös The lone ranger puuttuu. Se on vahvasti intiaanien puolella, vaikka näyttääkin myös sen, mitä intiaanit tekivät kostonhimoissaan valkoisille. Leffa on oikeastaan samansävyinen kuin saksalaisten tekemät natsileffat; nykyamerikkalaiset yrittävät edelleen hyvittää sitä, mitä heidän esi-isänsä tekivät intiaaneille.

Gore Verbinskin ohjaama elokuva on Johnny Deppin juhlaa. Se tuo hyvin vahvasti mieleen Pirates of the Caribbean -elokuvasarjan, eikä niiden ystävä voi pettyä tähänkään. Itse en ole niin vahva Johnnyn ja toiminta/komedialeffojen ystävä, mutta olin ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. Hieman liikaa toimintaa, muutama epälooginen juonenkäänne, mutta hyvässä seurassa ihan kelpo viihdettä.  
 
Yksi pieni yksityiskohta jäi mieleeni elävänä. En ole varma, onko se sattumaa vai tahallisesti tehty, mutta eräs päivämäärä (se vuosi, jossa leffan "nykyisyys" tapahtuu) on päivätty vuodelle 1933. Leffassa puhutaan paljon oikeudesta ilman aseita ja väkivaltaa, ja oikeudenkäynnin pakollisuudesta, jotta myös taparikollisilla olisi mahdollisuus puolustaa itseään. Onko sattumaa, että Hitler nousi valtaan juuri tuona samaisena vuonna 1933? Se mies, joka on tunnettu siitä, ettei hän välittänyt tippaakaan oikeudesta ilman väkivaltaa. Tahallinen teko käsikirjoittajilta vai vain mielenkiintoinen yhteensattuma?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti