keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Luin: Pikkuskini, M-L Tiainen

Marja-Leena Tiainen: Pikkuskini

Tammi, 2002

Sivuja: 221

 
Jos kiinnostaa uppoutua skininuorten elämään, voin suositella Marja-Leena Tiaisen Pikkuskini-kirjaa. Vaikka se onkin fiktiivinen kuvaus äärioikeistolaisten nuorten elämästä, uskon silti, että hyvänä kirjailijana Tiainen on ottanut faktoista selvää. Kirja on kirjoitettu 2000-luvun alussa, juuri silloin, kun skinien tuleminen oli laajimmillaan, ja esimerkiksi kirjan tapahtumapaikassa Joensuussa saatiin kärsiä monista skinien ja maahanmuuttajien välisistä tappeluista. 

Niihin tappeluihin kirjassa ei pureuduta sen koommin, vaan kuvataan, kuinka ihan tavallisesta nuoresta minusta ja sinusta voi tulla äärioikeistolaisen järjestön toimija. On ns. muotiskinejä, joiden aate saattaa olla hyvinkin hatara ja vaikuttaminen ulottuu enemmän tyylin (maiharit, nahkarotsi) pariin. Mutta sitten on skinejä, joilla aate on Se Kaikkein Tärkein. Yllätys, yllätys, ainakin Tiaisen kirjassa juuri ne oikeat, aatteenomaavat skinit ovat niitä, jotka toimivat hiljaisuudessa ja tappeluja kaihtaen.

Kirjan päähenkilönä toimii Sami, joka kokee monta epämiellyttää hetkeä maahanmuuttajien kanssa. Tyttöystävä jättää ja rakastuu maahanmuuttajapoikaan, isä ottaa vaimokseen venäläisen, Samin mielestä inhottavan naisen... Ja yllättäen Sami huomaa ystävystyneensä skininuoren kanssa, jolla on vahvoja mielipiteitä ja vieläkin vahvempia tekoja. "Mutikset" uitetaan koulun vessanpöntössä ja aina tilaisuuden tullen niille annetaan kunnolla turpiin. Kaikkea leimaa vahva rasismi ja muukalasiviha.

Niistä piireistä Sami luulee jo löytäneensä oman tien, mutta huomaa pian, että skininuoren elämä ei olekaan niin loistokasta. Mihin saakka poika on valmis menemään, jotta saisi skinien kunnioituksen? Onko se sen arvoista?

Olisi muuten todella mielenkiintoista selvittää, miksi Tiainen valitsi juuri tämän aiheen kirjansa teemaksi. Selittyykö se juuri sillä, että tuolloin nämä asiat olivat pinnalla? Kirjailijan pitää aina olla utelias ja avoin uusille mahdollisille aiheille. Ehkä Tiainen vaistosi, että nuoretkin lukijat janoavat lisätietoja siitä, mitä on meneillään ja mihin se johtaa. Nuorisokin haluaa olla mukana vaikuttamassa tulevaisuuteen.
 

Neljä laukausta -novellin jälkihöyryt


"Mä olin tuntenut Vincentin ihan pikkupojasta asti, eikä se silloinkaan tykännyt mamuista eikä Finneistä. Se inhosi naapurin Liisaa, joka oli muuttanut 70-luvulla Suomesta meille, ja lähikaupan myyjänä toiminutta Muhammedia, joka aina jaksoi tervehtiä meitä iloisesti. Vincent näytti niille keskaria siitä lähtien, kun oppi, mitä se oikein tarkoittaa. Siinä meni meidän lapsuus.
Jo ihan yläasteen alussa Vincent kiinnostui rotuopeista ja natsi-Saksan valtakunnankanslerista. Mä luuhasin mukana vain, koska ei ollut muutakaan tekemistä.
Joskus viime lukuvuoden alkupuolella Vincent erotettiin koulusta kolmeksi kuukaudeksi. Palatessaan koulunpenkille pojalla oli mukanaan entistäkin enemmän rasistisia puheita ja natsimerkkejä. Vincent joutui erotetuksi toistamiseen, eikä se vieläkään ole päässyt takaisin. Silloin mä tiesin sen olevan liian syvällä tässä jutussa." 

Tahdoin novellin tapahtumapaikaksi nimenomaan Ruotsin, jotta saisin tilaisuuden kunnioittaa (ruotsalaista) Mats Wahlia ja miehen hienoa, terävää kerrontaa. Mats käyttää usein kerronnassaan dialogia, joka on minulle itselleni yksi niistä asioista, joissa en ole hyvä. Se, että Wahl saa dialogeistaan sujuvia ja omaperäisiä, on asia, jota kunnioitan suuresti.
 
Ruotsi itsessään edustaa minulle vapautta ja suvaitsevaisuutta, joten tahdoin hieman rikkoa omia(kin) näkemyksiäni kyseisestä maasta lähettämällä sinne natsiskinin kavereineen. Ennen novellin kirjoittamista minulla oli ollut pitkä ns. kuiva kausi, jolloin kirjoittaminen ei sujunut, eikä mikään tuntunut miltään. Sen jälkeen oli aivan mahtava tunne, kun sain vihdoinkin juonen päästä kiinni.
 
Novellin perusperiaate on hyvinkin yksinkertainen: Natsiskini ja hänen pitkäaikainen kaverinsa riitautuvat, kun paljastuu, että kaverin tyttöystävä onkin tummaihoinen maahanmuuttaja. Tästä asetelmasta ja riidan aiheuttamista mielikuvista novelli lähti soljumaan eteenpäin. Lopussa annoin näppäimistön laulaa, ja sen voi huomata hieman epärealistisesta loppuratkaisusta. Voisiko sellaista tosiaan tapahtua? Ihan oikeasti? Onneksi monet oikeat kirjailijat ovat todenneet lohduttavasti:
"Älä anna totuuden pilata hyvää tarinaa."

Politiikkaa ja aatteita on luvassa seuraavallakin arvostelukerralla, kun syyniin joutuu Rauha S. Virtasen klassikko Lintu pulpetissa. Vastakkain ovat porvarit ja marxilaiset. Kumman riveissä sinä seisot?  

1 kommentti:

  1. Olen lukenut Pikkuskinin joskus pitkän aikaa sitten, ja muistan siitä jotain vielä. Olisikohan yksi syy Tiaisen aihevalintaan se, että hän on kotoisin täältä Pohjois-Karjalasta, ja jossain vaiheessa skinijutut olivat täällä päin enemmän kuin vähän pinnalla?

    VastaaPoista