keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Novellit Rosa Liksomin tapaan

Rosa Liksom: Yhden yön pysäkki, Unohdettu vartti

Welin + Göös

 
Monet kirjoittajaystäväni varsinkin ne, jotka kirjoittavat proosaa ovat todenneet, että kaikista kirjailijoista juuri Liksom ja Liksomin varhaiset novellit ovat olleet ns. potku perseelle, jotakin, joka on sytyttänyt kirjoittamisen vietin. Jokainen haluaisi tehdä "rosaliksomit" eli täräyttää esikoisteoksellaan suoraan krittikoiden ja lukijoiden sydämiin.
 
Eikä ihme, luettuani novellikokoelmat Yhden yön pysäkki (1985) ja Unohdettu vartti (1986) olin yllättynyt. Positiivisesti. Kukaan ei tietenkään enää, kahdenkymmenen viiden vuoden jälkeen, voi kieltää, etteikö Liksom olisi hyvä kirjailija ja olisi ollut jo tuolloin. Naisen novelleista huokuu selvästi se, että ne on tehty rakkaudella. Alussa jokainen niistä on kuin timantti ilman hiontaa (ah, kuinka kliseinen ilmaisu), joka loppua kohden hioutuu sitä mukaan, kun henkilöhahmo syventyvät/tapahtumat tapahtuvat.
 
Lapin murre on itselleni tullut jo varsin tutuksi kiitos Anna-Liisa Haakanan ja Varpu Vilkunan , ja Liksom jatkaa tätä sarjaa loogisesti. Välillä murteen, välillä slangin siivittämänä käydään läpi monia hienoja dialogeja, mutta eittämättä parasta novelleissa ovat kerrontakohdat. Tunnelma luodaan sormia napsauttamalla ja se jää päälle vielä sittenkin, kun novelli on jo loppunut.
 
Itsestäni mielenkiintoisen joskaan ei omaperäisin novelli kertoo pojasta, joka on juuri tappanut homon. Hän ei kadu mitenkään tekoaan, joskin yrittää puolustella sitä kaikella mahdollisella, jopa sillä, että homot ovat luonnottomia ja ne joutaisi joka tapauksessa tappaa. Novelli on minäkerrontainen, ja juurikin siksi lukijalle syntyy mielikuva, että poika yrittää sanoa oikeasti jotain ihan muuta kuin mitä suustaan päästää. Poika ylikorostaa tai siis Liksom, mutta novellin maailmassa tämä nuori miehenalku sitä, kuinka ei kadu mitään ja tekisi kaiken uudestaan vaikka heti.
 
Mitä minä haen tällä... Niin kuin eräs kirjailija kirjoitti Tom of Finlandin taiteesta (jotakuinkin näin):
"Miehet Tom of Finlandin piirustuksissa ovat niin korostetun maskuliinisia, että niistä tulee melkein feminiinisiä."
Sama käy ilmi pojan puheista. Ehkä hän ei sittenkään ole niin varma tekonsa oikeudellisuudesta kuin antaa olettaa.
 
Tom of Finlandista puheenollen: Kyseisestä miehestä on tekeillä oikea elokuva, joka oletettavasti ilmestyy vuonna 2015. (Olisinkohan minä jo silloin esikoiskirjailija?) Minä olen varmasti ensimmäisenä lippujonossa jonottamassa omaa paikkaani katsomossa. Sen verran merkittävä idoli Tomppa minulle on.
 
Siitä, onko Tomppa pornoa vai taidepornoa olisi mielenkiintoista tehdä ihan kokonainen postaus. Kokonaisuus, jossa olisi iso alkukirjain ja piste lopussa.
 
Huh, noh, ehdinpä taas kierrellä ja kaarrella jo jossain aivan muualla kuin Liksomin maailmassa. Puolustuksekseni voin sanoa, että se oli vain normaalia tajunnanvirtaa, jota myös Liksom on selvästi käyttänyt novelleissaan.

Vielä silloin, kun en ollut lukenut Liksomia, naureskelin ystävilleni, jotka kertoivat viattomasti haluavansa olla kuin tuo nainen. Luettuani novellikokoelmat minun on aika tunnustaa eräs asia: Kyllä minäkin tahtoisin tehdä rosaliksomit vaikka heti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti