keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Peace and love, Rauha S. Virtasen kirjoittamana

Rauha S. Virtanen: Lintu pulpetissa

Wsoy, 1972

Sivuja: 216

 
Huh, päivä päivältä lukemani kirjat vanhenevat, ja hetki hetkeltä niihin tulee lisää syvyyksiä ja uusia ulottuuvuksia. Tiedättekö, Lintu pulpetissa oli ensimmäisiä nuortenromaaneja, joita luin. Olin silloin ties miten nuori, epäilisin olleeni 11-vuotias, kun ensimmäisen kerran tempauduin tämän varsin värikkään kirjan mukaan.
 
Lintu pulpetissa voi vaikuttaa nykylukijoiden mielestä jopa kornilta tai ainakin liian vanhalta. On Vietnamin sotaa, Neuvostoliiton suurta mahtia ja keskikouluja. On rippileirejä, jotka nykynuoren mielestä kuulostavat perin juurin kummallisilta. Nykyripareilla on selvästi rennompi ja paljon ateistisempi tunnelma kuin tuohon aikaan.
 
Silloin ensimmäisen kerran, kun luin kirjan, en ymmärtänyt pätkääkään vasemmistoista, oikeistoista, marxilaisuudesta, porvareista enkä oikein mistään muustakaan. Ehkä juuri sen takia kirja lumosi minut täysin. Se oli kuin pala oikeaa, aikuisten elämää. Sen kirjan verran sain maistaa aikuisuutta.
 
Kirjahan peilaa omaa aikaansa todella hyvin, ja jo pelkästään tämän ajankuvan takia se kannattaisi lukaista edes kerran. Tuohon aikaan silloiset nuoret olivat heräämässä kuka mihinkin aatteeseen ja ajatukseen. Vietnamin sodan uhrit aiheuttivat monia laajoja herätyksiä myös Suomessa. Virtanen kertoo kirjassaan yhden suomalaisen koulun nuorison ajatuksista ja taistelusta omien aatteidensa puolesta.
 
Näihin aatetaisteluihin pääsee kuin vahingossa mukaan myös Anna Lea, joka vielä edellisenä vuonna oli "tuntenut rakkautta kaikkea, jopa opettajia ja koulua kohtaan". Syksyn koittaessa ja koulun alkaessa Anna Lea kokee poliittisen herätyksen, joka vie hänet myös erään Janin ja tämän suloisen olemuksen lähelle...
 
Kirja ei tarjoa mitään suurta jännitystä tai draamaa. Se kertoo juuri siitä, mistä sen olettaakin kertovan: nuorison aateheräämisestä, arjesta, ystävyydestä, koulusta... Mitään suurta tai maailmaa mullistavaa ei tapahdu. Joidenkin mielestä se saattaa olla jopa tylsä kirja, jos ei jaksa kuunnella iänikuista sorvaamista vasemmiston puolesta ja vasemmistoa vastaan. Jos haluaa skipata kaikki kokoukset ja kahvilaneuvottelut, puheenvuorot ja vastapuheenvuorot. Jos ei ole kiinnostunut pätkääkään 70-luvun Suomi-nuorista.  
 

Kirjapula uhkaa!

 
Lähikirjastomme on suljettu syksyyn asti, ja tämä aiheuttaa minulle päänsärkyä. Olisi lukemattomia, lukemattomia kirjoja, joita juuri nyt tahtoisin lainata ja lukea. Mutta kun ei niin ei. Heti syksyn koittaessa ja kirjaston taas auetessa tahtoisin lainata ainakin kirjat Rivien välissä - kirjablogikirja ja Aloittamisen taito. 


Ei voi olla totta, että lomaa on jäljellä enää vain se kuukausi. Ehkä minun viimeinkin pitäisi lukea niitä kirjoja, jotka luen joka kesä, ja ottaa aurinkoa koko päivän niin, että illalla tuntisin oloni kiehuvaksi pavuksi.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa kiinnostavalta, ajankuvanakin! Olisi myös mielenkiintoista tietää, mitä kirjasta ajateltiin silloin, kun se julkaistiin. Toivottavasti jostain löytyy luettavaa! :)

    VastaaPoista
  2. Samaa mietin itse asiassa minäkin! Netin ihmeellisestä maailmasta saattaisi löytyäkin kysymykseen vastauksia, jos oikein jaksaisi etsiä.

    Kiitos :D Yritän kaivella kirjahyllyni sopukoista jotain mukavaa.

    VastaaPoista