lauantai 31. elokuuta 2013

Pohjoismaista rakkautta kansien välissä

Antologia: Rakastaa, ei rakasta

Tammi, 2010

 
 
Tämä antologia on siitä mielenkiintoinen, että sen julkaisemiseen on osallistunut kustantajia, kääntäjiä ja kirjailijoita kaikkialta Pohjoismaista, ja kirja on ilmestynyt yhtä aikaa kahdeksalla eri kielellä, muun muassa fääriksi eli Fäärsaarten kansalliskielellä. Suomea edustavat aivan upeat Kari Levola ja Sari Peltoniemi. Kansallismielisyyttä tai ei, mutta itseni mielestä Levolan novelli on jopa ruotsalaisia vastaavia parempi. Jopa ruotsalaisia! Levolan ei todellakaan tarvitse hävetä itseään ja novelliaan.
 
Kokoelman teema, rakkaus, on niin universaali ja kaikkia ihmisiä koskettava asia, ettei novellikokoelman kirjoitukset jätä ketään kylmäksi. Ei tanskalaista eikä norjalaista. Ei edes islantilaista. Teeman kuluneisuus ja kliseisyys on vaikuttanut siihen, että kirjailijoiden on täytynyt keksiä jotain aivan uutta ja erikoista. Jotain, mikä saa ihmiset lukemaan novellin loppuun ja pitämään siitä. Siitä(kin) syystä juuri tähän antologiaan on mahdutettu hyvin erilaisia ja uniikkeja novelleja, jotkut jopa hyvinkin kekseliäitä.
 
Yksi mielenkiintoisimmista novelleista on ehdottomasti tanskalaisen kaksikon, Mette Honoren ja Birgitte Rasmussenin Ystävät, jossa käytetään tehokkaasti pelkkää dialogia.  Novelli on lapsellinen ja hieman naiivi (jopa kliseinen?), mutta kiitos vahvan dialogin se ei romahda kesken kaiken vaan jaksaa kantaa itsensä loppuun asti.
 
Toinen, oikeastaan jopa vielä mielenkiintoisempi, on nimettykin osuvasti, norjalaisen Ingelin Rosslandin Amor takaperin, joka nimensä mukaisesti kertoo rakkaustarinan... väärinpäin, takaperin. Traagisesta lopusta kohti toiveikasta, ihastuksen täyttämää alkua.
 

"Hän ei halua kenenkään tietävän seurustelustamme. Se ärsyttää minua pikkaisen."
Antologian niminovelliksi valittu islantilaisen Jonina Leosdottirin Rakastaa, ei rakasta on koko novelliryhmän helmi. Se kertoo epäterveellisestä suhteesta kummankin osapuolen, miehen sekä naisen, näkökulmasta. Se on kiero ja (siksi) aivan upea.
 
Novellikokoelmaksi kirja on yllättävänkin monisivuinen (n. 240 sivua), ja tämä seikka hieman jopa murentaa novellien tehoa. Olen tottunut, että novellit ovat nopeita, kertaluettavaa proosaa ja siksi monen kirjailijan novellit ovat minulle liian pitkiä. Silti Rakastaa, ei rakasta on todella, todella hyvä (nuorten)novellikokoelma.

 

Hassu (?) sattuma keskellä viikkoa

 
Ensiksi ajattelin kirjoittaa teille mielipiteitäni Pirkko Saisiosta ja hänen Punaisesta erokirjastaan, mutta sitten tajusin, ettei se vielä tänään käy. Tein, niin kuin kerroin, kyseisestä kirjasta kirjaesitelmän äidinkielen tunnille ja tajusin samalla, etten voi vielä tähän postaukseen kopioida siitä asioita. Kun äidinkielen opettajani tarkastaisi esitelmääni, hän saattaisi vilkaista, olenko plagioinut osan siitä vaikkapa netin ihmeellisestä maailmasta. Hän törmäisi tähän blogiin eikä hoksaisi, että "Miska" olen minä. Siitä saattaisi syntyä hyvin "mielenkiintoinen" ja "hauska" keskustelu niin opettajan kuin vanhempienkin kanssa.
 
Siispä kirjoitan Saisiosta vasta myöhemmin, mieluummin jo silloin, kun opettajani on tarkastanut esitelmäni.
 
Minua muuten hätkähdytti kuulla, että jo lukiossa plagioinnista rangaistaan ns. kovemman kautta; potkitaan ulos kurssilta. Sinäänsä oikein oiva idea, sillä plagiointi on aina väärin ja rangaistava teko. Olen nimittäin törmännyt mitä tyhmempiin plagiointiyrityksiin: Eräänäkin keväänä eräs kasiluokkalainen poika kopioi kauhutarinansa eräästä varsin kuuluisasta kauhukirjasta. Ei siinä mitään muuta, mutta kun äikän opettajallamme sattui olemaan kotona juuri tuo sama kauhukirja. Totta kai poika jäi kiinni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti