tiistai 6. elokuuta 2013

Suru-uutisia (huom. itkuvaroitus)

"Vielä hetki sitten ihollasi yötä vaelsin. Oli elämässä kaikki, mitä koskaan tarvitsin. Nyt sä tahdot välimatkaa, kaikki onkin väärin päin.
jään, jään, jään sua odottamaan, vaikka kuluis ikuisuus. Mä jään, jään, jään nimeäs huutamaan. Ei se ole salaisuus. Rakkauden suuruutta ei aina täällä nää, ennen kuin sen menettää.
Sä sytytit tän palon, mut nyt mut jätät liekkeihin. Yöstä ensimmäisestä mä hädin tuskin selvisin. Silti uskoa en voi, ettet sä tunne niin. Vielä pari päivää sitten kiihkeästi suudeltiin." 
Eini 
 
Joku viisas on joskus sanonut, että sydänsuruista selviämiseen tarvitaan iso levyllinen Fazerin sinistä - ja aikaa. Varsinkin nuori, vielä kokematon lempi on haurasta ja niin särkyvää, että sen kaiken työstämiseen tarvitaan rutkasti energiaa, kyyneleitä ja tunteja.
 
Minä lisäisin "Selviä sydänsuruista" -listaan vielä muutaman hienon kirjan ja hyvän seuran. Ehkä musiikkia. Pahastakin erosta selviää, vaikka öisin itkisikin itsensä uneen ja päivisin kävelisi koulun käytävillä kuin haamu. Niin minä ainakin toivon.
 
Joudun nyt surukseni toteamaankin, että minun ja poikaystäväni liitto on ohi. Se kesti kymmenen kuukautta ja kolme viikkoa. Tai oikeastaan me olemme "katkolla", mutta mitä minä nyt tiedän katkoista, se tarkoittaa käytännössä lähes varmaa eroa. Myönnän olleeni jätetty osapuoli, mutta eksäni puolustukseksi voin sanoa, että päätös oli oikeastaan yhteinen. Se tehtiin hyvässä hengessä ja kummankin tunteet huomioonottaen. Pysymme ystävinä.
 
Vaikka ero sujui melkeinpä täydellisesti, otin uutisen silti hyvin raskaasti. En voi kieltää, etteikö rakkauden menettäminen olisi sattunut minuun. Tästä syystä ilmoitankin, että nyt postauksia saattaa tulla totuttua harvemmin, koska vietän hyvin ansaittua suruaikaa. Ja yritän selvitä samalla ensimmäisistä lukioviikoista.
 
Ehkä minun olisi aika tarttua nyt johonkin hyvään kirjaan (yöpöydälläni kutkuttaa monikin hyvä teos odottamassa) ja nauttia siitä, mitä minulla vielä on. Ironista kyllä, minun on pakko lainata yhtä inhokkibändiäni heidän hittibiisinsä sanoi: "Vapaus käteen jää." Nyt olen vapaa tekemään mitä huvittaa. Voisin aloittaa itkemällä kaksi tuntia vessan lattialla.

4 kommenttia:

  1. Voi sua <3 Mutta aika parantaa haavat, usko siihen.

    VastaaPoista
  2. Voi ei :( Ero tuntuu aina pahalta. Yksin olemiseen on iso totuttelu, mutta kaikesta selviää aina lopulta.. Suklaata ja ajatuksia aivan muihin suuntiin. Muistan kun oma äitini vei minut aikoinaan shoppailemaan ja sanoi maailman ihanimmaksi tytöksi. Läheisten seura on myös parasta lääkettä.

    VastaaPoista
  3. Voi että. :( Ikävä kuulla. Menettämiset ja erot ovat aina pahoja, toivon voimia ja jaksamista. Ja tartu niihin hyviin kirjoihin ja yritä siirtää ajatuksia muualle.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikille tukemisesta! Ihanaa huomata, ettei ole ensimmäinen (eikä viimeinen) eron kokenut.

    VastaaPoista