keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Katsoin televiissiosta: Viisi päivää ja muut brittidekkarít

Viisi päivää (16)

Yle TV1 (enää areenassa valitettavasti)

Pääosissa mm.: Suranne Jones, Shaun Dooley ja Steve Evets

 

Brittidekkareissa on totuttu vanhan kierrättämiseen, ja se on yksi syy siihen, miksi jokainen BBC:n tekemä dekkari/trillerisarja on niin mainio. Vanha, tuttu traditio, samat näyttelijät ja samat, upeat Englannin maisemat. Usein samat naamat vilahtavat milloin missäkin, joskus poliisina ja joskus rosvona, ja ainakin minulle on tullut suoranainen pakkomielle etsiä, mistä löytyisi seuraava tuttavuus. Viisi päivää -sarjastakin löytyy ainakin kolme: David Morrissey (aiemmin mm. upeana Tom Thornena), Nina Sosanya (mm. sarjassa Lain viitta) ja itse Viiden päivän pääosanesittäjä Suranne Jones (mm. Scott & Bailey).
 
Innostukseni brittidekkareihin lähtee ihan alusta asti: Jo pienenä ihalin Sherlock Holmesia ja myöhemmällä iällä katselin, kuinka ah, niin ihana ja fantastinen Morse ajeli punaisella Jaguarillaan pitkin yliopistokaupunkia. Itse asiassa juurikin Morse oli henkilö, jonka avulla rakastuin oopperaan. Toinen suuri idoli oli totta kai Hercule Poirot  ja miehen harmaat aivosolut. Taattuja brittisarjoja, kyllä vain.
 
Nykypäivän brittidekkarit ovat jo trillerien tasolla, ja sen takia myös tuo ikäluokitus (K16) on paikallaan. Monet kohtaukset ovat oikeasti karmivia ja monet ihmishahmot jo lähellä psykopatiaa. Mutta niin kuin olen joskus todennut, minä itse katsoin jo viisivuotiaana K12-sarjoja. Hups...
 
Omat suosikkini nykyaikaisista poliisisarjoista ovat juurikin tuo edellä mainittu Thorne sekä Ylikomisario Banks, jonka nimiroolia esittää "yhden ilmeen mies" Stephen Tompkinson (siinä vasta mies!).
 
Sen olen dekkareista oppinut, ettei ikinä kannata yöpyä Yorkshireläisessä majapaikassa eikä ikinä pidä lähteä oudolle kummitusretkelle hämärien tyyppien kanssa. Eikä Viiden päivän perusteella ikinä kannata lähteä muistisairaan äidin seuraksi junamatkalle...
 
Viisi päivää jatkaa luonnollisesti brittidekkarien voittokulkua. Se on kaksiosainen minisarja, joka ei vielä kuvauksen perusteella säväytä. Enkä nyt tiedä säväyttääkö sittenkään, kun sen on jo katsonut. Totta kai BBC tekee sen, minkä osaa parhaiten; nivuttaa yhteen monia traagisia ihmiskohtaloita ja näyttää ne vieläkin traagisemmassa valossa. BBC:n taidonnäytteenä on aina pidetty terävää leikkausta ja upeaa kuvausta, eivätkä nämä elementit petä Viidessä päivässäkään.
 
Enkä voi olla mainitsematta sitä, mikä on mielestäni tässä sarjassa parhainta: juoni. Hyvä juoni on kaiken perusta ja Viidessä päivässä... voisiko sanoa, että tuntuu siltä ihan kuin käsikirjoittajat olisivat päästäneet vain menemään ja antaneet ajatuksen viedä. Niin mielenkiintoinen on mielestäni sarjan juoni. Yksityiskohtainen. Kiinnipitävä. Koukuttava.

Kaikki alkaa siis siitä, kun eräs musliminainen heittäytyy junan alle. Itsemurha, aivan selvästi. Samaan aikaan erään sairaalaan invavessaan hylätään vastasyntynyt, pieni ja viaton poikalapsi. Littyvätkö tapaukset toisiinsa? Onko kaikki siltä miltä näyttää? Ei tietenkään ole, tietää ihminen, joka on seurannut brittidekkareita tarkkaan. Brittidekkareissa ikinä mikään ei ole varmaa. Edes sinä tai minä.

Eilen kirjablogeissa vietettiin Osta normaalihintainen kirja! -päivää. Jaahas, ostin minä yhden kirjan, jos en nyt muuta... Fysiikan oppikirjan kurssille 1. Ai niin, mutta sehän taisi olla käytetty! Eikä! Olenko nyt huijannut pahastikin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti