maanantai 23. syyskuuta 2013

Luin: Anna Tommolan ehjä esikoisteos

Anna Tommola: Seitsemäs käsiala ja muita kertomuksia

WSOY, 2011

 
Nyt huomio kaikki kirjantekijät: Tässä on oiva esimerkki siitä, kuinka hyvä kansi ohjaa lukijan hetimiten kirjan pariin. Olen muutaman kerran arvostellut esimerkiksi Marja-Leena Tiaisen uusimpien kirjojen kansia, sillä minä ainakin tunnen hukkuvani niihin enkä löydä niistä... mikä se nyt oli... tarttumapintaa.
 
Anna Tommolan esikoisromaanin päällyksen on tehnyt taitavasti Marjaana Virta. Eihän se tietenkään mikään ihmeellinen ole, tavallinen kirjan kansi, mutta se on sen verran puoleensavetävä ja huomiotaherättävä, että minulle lukijana tuli heti mieli nostaa se hyllystä itselleni. Moitittavaa kansissa on oikeastaan vain se, että takakannen teksti (musta teksti tummanpunaisella taustalla) tuppaa hukkumaan taustaansa.
 
Mutta tärkeinhän ei tietenkään ole kansi tai kannen grafiikka vaan itse teksti, tässä tapauksessa Tommolan novellit. Tommola on aiemmin ennen kirjan julkaisua toiminut erinäisissä lehtitoimituksissa ja opiskellut kirjoittamista oikein, sanoisinko, ammattimaisesti. Minulle oli silti pieni yllätys, että hän kirjoitti näin yhtenäisen ja ehjän esikoisteoksen. Monissa naisen novelleissa kuvataan (varsin Uuno Kailasmaisesti) ulkopuolisuutta ja outouden tunnetta. Monet kirjan henkilöistä kokevat olevansa hieman pihalla tässä maailmassa.

Itselleni kaikista mieluisimmaksi novelliksi nousi  Minä ja Kasper, jonka nimi herätti lievää hilpeyttä itsessäni. Satun tuntemaan erään Kasperin, joka on aivan erilainen kuin tämä Kasper. Anna Tommolan Kasper on mielenkiintoinen persoona, mies, joka tekee "syväanalyyttisiä henkilötutkielmia" ohikulkevista ihmisistä ja loppuen lopuksi myös tarinan minäkertojasta. Ensin minäkertoja hämmentyy, sitten jopa nauttii miehen puheista, mutta lopulta ne rupeavat jo ahdistamaan. Mitä tuo mies haluaa? Miksi se kertoo juttujaan juuri hänelle?

Samoin ihan viimeiseksi novelliksi valittu Seitsemäs käsiala, kokoelman niminovelli, oli itseni mielestä jopa kaikista vahvin ja taidokkain (ja pisin). Se kertoo säntillisestä, oppikirjamaisesti elävästä Lainasta, joka yllättäen törmää ihmiseen, joka elää juuri päinvastoin kuin hän: ihmiseen, joka kiroilee, juo ja tekee kaikkea moraalitonta ja lainvastaista. Laina kiinnostuu jopa itsensäkin hämmästykseksi tästä täysin erilaisesta, hänelle vieraasta ihmisestä ja ryhtyy seuraamaan tämän liikkeitä.
 
Novellikokoelma on jaettu kolmeen osaan, joista kolmas eli viimeinen on mielestäni ehkä kaikista parhain. Ihan kuin Tommola olisi tahtonut vielä kerran näyttää, kuinka hyvin esikoiskirjailija voi parhaimmillaan kirjoittaa. Hyvä ja maininnan arvoinen kokonaisuus siis, vaikkei ihan täydellinen. Loistava aloitus Tommolan kirjailijanuralle. 

 

Novellikokoelman kimpussa

 
Kesällä ryhdyin kokoamaan ihka ensimmäistä novellikokoelmaani; kirjoittamaan, viilaamaan ja höyläämään novelleja julkaisukuntoon. Taisinpa silloin joskus jopa mainita, että olisi kiva saada erilainen ylioppilaslahja, kustannussopimus, ennen kuin pääsen lukiosta pihalle. 

Jos/ehkä/kun sitten joskus uskaltaisin kääntyä kustantamon puoleen, olisi hyvä, että minulla olisi niin pitkälle höylätty käsikirjoitus kuin vain itse saan aikaiseksi. Nyt on yksi virstanpylväs saavutettu, sillä juurikin pari päivää sitten sain kaikkien novellien ensimmäiset versiot kirjoitettua.  Hurratkaamme siis! Hip, hip, hooray! No ei kun...

Joistakin vähän rakkaimmista (jos näin voi sanoa) novelleista olen ehtinyt syhrätä jo toisetkin versiot lähes valmiiksi, joten voinen todeta ylpeänä, että kokoaminen sujuu hyvin. On totta kai vähän vaikeaa arvioida ajan kulumista, mutta veikkaisin, että viimeistään ensi kesänä kaikki on ns. kustantamokuntoista. (Tämä ei sitten ollut lupaus eikä kiveen kirjoitettua tietoa)

Vasta oikeastaan siitä, kustantamon hyväksynnästä ja sopimuksen allekirjoittamisesta, alkaa se itse työ. Sitä odotellessa on mukava käpertyä syksyä piiloon, kaivaa villasukat jalkaan ja nauttia kirjoittamisesta.

"Syksy tuoksuu mahtavalta. Se on pojan mielestä maailman paras tuoksu; ruskaa, sieniä ja kylmyyden ensikosketuksia. Jopa kantarellit ja kermakastike tuoksuvat laimeammilta kuin syksy."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti