tiistai 10. syyskuuta 2013

Ruusunen raiskattiin – totuus Grimmin saduista

Kaikkihan sen stoorin tietävät, right? Prinsessa Ruusunen pistää sormensa värttinän neulaan ja vaipuu satavuotiseen uneen. Vasta sadan vuoden päästä eräs prinssi löytää Ruususen ja suudelmallaan herättää tämän henkiin. Näinhän se on aina mennyt.
 
Totuuspa onkin vähän toinen.
 

Ketkä ja miksi?

 
Alun perin Grimmin veljekset Jacob ja Wilhem eivät suinkaan havitelleet lapsilukijoita, vaan tahtoivat kerätä kansanperinnettä kirjoiksi akateemisia, hyvin koulutettuja lukijoita varten. He olivat kuin Suomen Elias Lönnrot: kiersivät kuuntelemassa ja kirjoittamassa suullista kansanperinnettä puhtaaksi. Sen takia monet Grimmin sadut eivät olekaan oikeasti heidän satujaan, vaan monista oli olemassa jo muitakin versioita.
 
Vasta myöhemmin kaksikko huomasi kauhukseen – ja pettymyksekseen –, että juurikin lapset olivat innostuneet heidän kertomuksistaan. Tämän takia heidän oli pakko karsia moraalisesti epäilyttäviä aiheita ja kirjoittaa tarinat lapsien ehdoilla. Muutosprosessissa kesti yli 40 vuotta, ja sen takia vielä nykyisinkin kuullaan hyvin erilaisia versioita Grimmin saduista.
 

Esimerkkejä

 
Esimerkiksi kyseinen Prinsessa Ruusunen, jonka kaikki ovat varmasti kuulleet satoja ja taas satoja kertoja. Ihan alkuperäinen versio ei menekään niin, että juuri eräs prinssi löytää Ruususen ja suutelee hänet hereille. Totuus on se, että jo aiemmin nukkuvan prinsessan luona on käynyt kuningas ja raiskannut hänet. Kuin ihmeen kaupalla Ruusunen tulee raskaaksi ja synnyttää kaksi lasta - unessa. Loppuen lopuksi juuri nämä lapset herättävät Ruususen unestaan, ja erinäisten juonenkäänteiden kautta päädytään siihen, että raiskaajakuningas ja Ruusunen elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.
 
Tähän tarinaan Grimmit olivat ottaneet esimerkkiä 1600-luvun runoilijalta Giambattista Basilelta. Basilel julkaisi vuonna 1630 kaksi tarinakokoelmaa, joista toisessa oli varsin samankaltainen tarina kuin Ruusunen.
 
Toinen, yhtä kauhea esimerkki on Punahilkka, jonka alkuperäisessä versiossa isoäidin sängyssä makaava susi käskee Punahilkan riisuutua ja tulla vierelleen makaamaan. Tähän versioon verrattuna Grimmin veljesten satu on suorastaan laimea.
 
Vielä tästäkin varhaisemmat versiot kertovat, että susi teki isoäidistä makkaraa ja söi tätä mummimakkaraa juoden samalla isoäidin verta. Hyytävää...
 
Entäs tuo Tähkäpää? Lapsiystävällisessä versiossa paha noita telkeää kauniin neidon torniin, jonne noita itse kiipeää pitkin tytön pitkää palmikkoa. Totta kai tulee prinssi, joka rakastuu heti ensisilmäyksellä kauniiseen neitoon. Se, mitä ei tässä nykyisessä versiossa kerrota on, että prinssi ja Tähkäpää harrastavat kiellettyä seksiä, jonka seurauksena Tähkäpää tulee raskaaksi.
 
Muita karmeita esimerkkejä ovat Hannu ja Kerttu sekä Tuhkimo, joista kumpikaan ei alunperin mennyt niin kuin nykyään luullaan. Tuhkimossa äitipuoli käskee tyttäriensä silpomaan jalkansa, jotta kenkä sopisi  ja prinssi löytäisi "oikean" Tuhkimon. Hannussa ja Kertussa sen sijaan otetaan kantaa jopa yhteiskunnallisiin asioihin: Lasten omat vanhemmat jättävät heidät metsään, koska eivät muuten selviytyisi nälästä ja köyhyydestä. Mutta lapsetpa päätyvätkin noidan piparkakkutaloon...
 
Oikeastaan ainut nykypäivään asti kestänyt piirre on, että AINA loppujen lopuksi paha saa palkkansa ja kaikki hyvät elävät onnellisena elämänsä loppuun saakka. The end.
 
Lähde: Tieteen Kuvalehden Historia 14/2013

ps. lukekaapa Marko Hautalan samaisia satuja käsittelevä postaus "Satujen julma totuus". Käsittelee tätä aihetta hieman eri kulmasta. http://markohautala.blogspot.fi/2013/09/satujen-julma-totuus.html?utm_source=twitterfeed&utm_medium=twitter

1 kommentti:

  1. Nykyaikaiset vanhemmat jättävät Hannun ja Kertun metsään nimeltä Yhteiskunta, missä sossutanttanoidat koettavat lihottaa lapset pulleiksi jotta he vararavintonsa turvin jaksaisivat paahtaa aikuiseksi ja kantaa aikuisen vasatuuta. Mutta peijakas, lapset keksivät keinon palata vanhempiensa luokse, jotka ovat Laiska-Jaakko ja Tuhkimon ilkeä sisarpuoli ja siitä sitten siirrytäänkin uudenlaiseen mallioppimiseen...

    VastaaPoista