lauantai 12. lokakuuta 2013

Kuuntelin: Lapislatsulia, Juha Tapio

Juha Tapio: Lapislatsulia

Kaiku Recordings, 2013

 
Juha Tapion uutta albumia oli odotettu kuin yötä päivää ainakin täällä minun päässäni ruutua. Tapio on heti Baddingin jälkeen minulle se lauluntekijä, joka on opettanut minut rakastamaan suomen kieltä ja sen kauniita sanoja. Tapio on koskettanut minua, saanut minut itkemään, saanut tajuamaan: Meillä kaikilla on vain oma elämämme elettävänämme.

Albumilta julkaistu sinkku Tsneh eli "Tykkään susta niin että halkeen" vei minulta jalat alta heti ensikuuntelun jälkeen, joten odotin koko levyltä jotain todella upeaa. (Ystäväni mielestä "tsneh" sanana kuulostaa pikkutytön aivastukselta, totta sekin.)
 
Mielenkiintoista Tsneh:ssä on se, ettei Tapio alunperin edes tahtonut julkaista kyseistä biisiä; hänen mielestään se on liian arkinen. Vasta huomattuaan, kuinka helposti se solahti kuuntelijoihin, hän ymmärsi löytäneensä hitin. Toki ymmärrykseen tarvittiin myös Pekka Ruuskan ja bändin poikien kannustusta. Bändissa onkin mahtavat hemmot soittamassa: Lenni-Kalle Taipaleesta lähtien kaikki ammattilaisia.
 
Tiesitkö tämän: Juha Tapion rummuissa on vuosien mittaan nähty myös enemmän lauluhommistaan tunnettu Olli Helenius. Hänelle aplodit hienosta noususta popmusiikin tähtitaivaalle.
 

Juha Tapiosta

 
Juhahan aloitti musiikkiuransa gospel-artistina (kuten Ruuskakin), ja yhä tänäkin päivänä hänen biiseissään voi kuulla uskon Jumalaan. Tapio on kertonut haastatteluissa ja kirjassa Ohikiitävää: Juha Tapion tie (Kaiku Books, 2012), kuinka hänelle sateli vihamielisiä kannanottoja sen jälkeen, kun hän vaihtoi gospelista popmusiikkiin (levyllä Mitä silmät ei nää). Mielestäni se oli kuitenkin oikea teko, sillä popmusiikissa on paljon enemmän vaihtoehtoja ja liikkumatilaa, vaikka toki pidän myös gospelista.
 
Itse olen kuunnellut Juha Tapiota sen nelisen vuotta ja omistan lähes kaikki kyseisen miehen levyt, joten minun on ehkä hieman paha arvioida hänen uutta albumiaan objektiivisesti. Olen katsokaas... noh, fani. Oikeastaan jo edellisellä levyllä Hyvä voittaa (2011) Tapio vaihtoi moodiaan hieman astetta poppimaisemmaksi. Sen huomaa selvästi, jos kuuntelee esim. vuonna 2005 ilmestynyttä Ohikiitävää-levyä ja vertaa näitä kahta keskenään.
 
Juha Tapio on ennen kaikkea lauluntekijä (hienot lyriikat, kuunnelkaa), mutta ei hän paha laulajakaan ole. Varsinkin nyt  neljätoista vuotta ensimmäisen levyn jälkeen hän tuntuu olevan elämänsä kunnossa.
 

Levystä


En ollut täysin tyytyväinen Juhan edelliseen Hyvä voittaa -nimiseen levyyn. Se oli mielestäni hieman keskeneräinen ja harjoitelmamainen kokonaisuus.

Tällä uudella levyllään Tapio ottaa vielä muutaman askeleen edemmäs musiikin saralla: Enemmän soittimia, suurempia kokonaisuuksia, enemmän tarinoita. Enemmän svengiä kuin koskaan. Paljon enemmän svengiä! Tapio kokeilee rohkeasti kaikenlaista uutta, ja tässä tapauksessa pienoinen riskinotto jopa kannattaa. Albumi on ehyt kokonaisuus, jossa ei ole montaa sellaista biisiä, joiden kuuntelemisen jälkeen tulisi sellainen olo että "Kuuntelin ja unohdin heti". Levyn nimikappale Lapislatsulia kertoo hyvin anssikelamaisesti itsenäisen tarinan, joka on virkistävää. Siinä Tapio on hypännyt yhdestä tilanteesta, tunnelmasta kokonaisen tarinan kertojaksi.

Biiseissä toistuvat (Juha Tapion faneille) tutut teemat: rakkaus, selviytyminen, ero ja usko tulevaisuuteen. Ja oho! Tapio on uskaltautunut jopa duurin puolelle! Levyn parhaimmaksi kipaleeksi nousee (yllätys, yllätys) jo aiemmin mainittu Tsneh, joka on kaikessa arkisuudessaan juuri sitä Tapiota, jota minä rakastan.  
"Ja jossain on aina puisto ja penkki. Tyttö ja poika ja hiljaisuus. Puhua ois hyvä, mut sanat niin kuin pähkinä kurkkuun takertuu. Mä tykkään susta niin että halkeen."
Toinen suureksi suosikikseni nouseva Pidä sydämestäs huolta on nimensä mukaisesti hieno biisi kaikille, jotka kamppailevat elämänsä kanssa. Se on selvä itsetuntoboostibiisi. Ko. biisissä Juha Tapion ääni on juuri sen verran karhea ja matala, että se täyttää koko tilan.
 
Toisaalta taas kappaleen Aito rakkaus hieno toteutus iskee minuun vahvasti. Se svengaa! Oikeasti svengaa!  On vain kiiteltävä kitaristeja Riku Karvosta  ja Mikko Kososta. He tekevät upeaa duunia. Miesten hienot kitarariffit komppaavat hyvää lyriikkaa. Enkä voi käsittää, kuinka Juha Tapio levyltä toiselle voi aina vain keksiä uusia tapoja, uusia keinoja herättää kuulijan mielenkiinto. 
 
Kokonaisuudesta en voi sanoa mitään muuta kuin, että: Kuuntele, naura, laula, itke ja svengaa mukana. Hieno levy, hieno mies ja upea ääni. Jos et ole koskaan kuunnellut Tapiota, kokeile. Jos olet jo kyllästynyt häneen, kokeile ihmeessä vielä yhden kerran. Yhden ainoan kerran. Jos tämä levy ei iske, voit unohtaa hänet lopullisesti. 
 
"Käytävän päässä juhlivat teinit. Tytöistä kaunein jo sammaltaa. Ja kun myöhemmin kaikki jo nukkuvat, yksi pojista koskee sen hiuksia salaa Älä luovuta poika, sullon vaimo ja tytär. Edessä vielä niin paljon hyvää." Kanssasi sun
Lapislatsulia-albumi myi heti ilmestymispäivänään 11.10 platinaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti