sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Luin: Novelleja, novelleja

Kari Hotakainen: Näytän hyvältä ilman paitaa

WSOY, 2000

 
Kari Hotakaisen Näytän hyvältä ilman paitaa on listattu usein yhdeksi Suomen parhaimmaksi nuortenkirjaksi. Se on voittanut niin WSOY:n nuortenkirjakilpailun kuin arvostetun Topelius-palkinnonkin.  Se on todellinen saavutus (nuorten)novellikokoelmalle. Yhtä harvinaista herkkua oli taannoinen Alice Munron voittama kirjallisuuden Nobel-palkinto, jonka nainen sai hienosta urastaan novellikirjoittamisen saralla.
 
Novelli on siis nousussa, tai minä ainakin toivon niin. On harmillista, etteivät nykynuoret osaa lukea novelleja puhumattakaan siitä, että he arvostaisivat niitä omana, itsenäisenä taiteenlajinaan. Usein opiskelijat (yhä lukiossakin) ottavat novellikokoelman käteensä vain koska "se on niin lyhyt".
 
Minulla saattaa olla lievää puolueellisuutta kyseisessä asiassa, myönnän sen. Olen monesti harmitellut sitä, ettei kirjastosta löydy riittävästi hyviä nuortennovelleja. Niitä tarvittaisiin ihan jo vaihtelun ja oppimisen vuoksi. Varsinkin omasta kirjoittajaurastaan haaveilevat tai muuten luovat nuoret hyötyisivät novellien tiiviistä rakenteesta. Kuinka eräs suomalainen nuortenkirjailija sen muotoilikaan?
"Novelli on muutoksen kuvaus."
Näytän hyvältä ilman paitaa on itseironisuudessaan ja sarkastisuudessaan mainio novellikokoelma. Novellit ovat kirjaimellisesti ihan pähkähulluja, eikä niistä meinaa löytyä päätä eikä häntää. Eräässäkin tarinassa mies, joka on nuorempana tippunut likakaivoon, ei voi mitään omalle pakkomielteelleen: hänen on löydettävä yhä uusia paikkoja, joista hypätä. Hänen on pakko päästä säännöllisin väliajoin hyppimään talojen katoilta, puista yms.

Ja tämä novelli on vasta lievimmästä päästä.

Välillä ei tiedä, itkisikö vai nauraisiko, kun Hotakainen kirjoittaa niin pahuksen hyvin ja osuvasti nuorista (ja nuorille). Kirjan sivumäärä ei ole päätähuimaava, eikä sen tarvitsekaan olla, sillä jo nyt ilmassa on lievää (vain lievää) toiston makua. Mutta se on jo aikamoista pilkunnussimista se, jopa minulta. Näytän hyvältä ilman paitaa on mitä loistavin novellikokoelma, sen pitemmin sitä ei tarvitse sanoa.
 

Frode Grytten: Popmusiikkia (Popsongar)

Suom.: Jarkko Laine

Johnny Kniga, 2003

 
Ennen kuin sanon yhtään mitään muuta, huomautan erään asian: En tiedä, onko minulla kaksoisolento, mutta juuri tällä hetkellä se tuntuu siltä. Kukaan ei voi kirjoittaa näin samalla tavalla ja samoista aiheista kuin minä. Miten?

Hämmennyksestä toivuttuani pystyin (kaikeksi onnekseni) jatkamaan kirjan lukemista, sillä se osoittautui erityisen hyväksi ja erityisen hienoksi novellikokoelmaksi.

Norjalainen Frode Grytten on tullut tunnetuksi nimenomaan novellikirjoittajana, vaikka ns. oikealta ammatiltaan hän on journalisti.  Hänen Popmusiikkia-kirjansa on rakkaudenosoitus noh... popmusiikille. Novellikokoelmassa kuljetaan läpi 24 tuntia, 24 kaupunkia ja 24 eri popmusiikin legendaarista biisiä. Se ei ole vain pieni vaan suuri halaus, suoranainen rutistus musiikin sytyttävälle voimalle. Jokaisessa novellissa on punaisena lankana jokin biisi, joka joissakin tarinoissa on vain taustalla, taustamusiikkina, kun taas joidenkin novellien koko juoni kietoutuu yhden biisin ympärille.

Mutta suurin niistä on rakkaus... Kokoelman ydin koostuu jo äsken mainituista musiikkikappaleista sekä universaalista aiheesta, rakkaudesta. Erosta, seksistä, rakkaudesta. Yhteenpaluusta. Ikävästä. Novellikokoelmassa kertautuu hyvin tunnettu sanonta: Mitäpä sitä hyvää muuttamaan.

Gryttenin novellit ovat helppoja, kiihkeitä ja usein myös symbolisia. Eihän minulla tästä mitään pahaa sanottavaa ole, päinvastoin. Suoraan sanoen imaisin novellit itseeni, varsinkin sen jälkeen, kun minulle oli kesken lukemisen tullut hyvin tuttu tunne: Minähän kirjoitan näin, tämähän on minun tekstiäni. Tunsin heti hengenheimolaisuutta Gryttenin kanssa. Olimme samalla aaltopituudella. Ja se teki lukemisesta vieläkin nautinollisempaa.

Olivat novellit sitten kotimaisia tai ulkomaalaisia, esim. norjalaisia niin kuin Popmusiikkia, niitä kannattaa aina lukea. Niitä pitää maistella ja pyöritellä suussa, ei vain hotkaista, vaikka usein hyvät novellit tuppaavatkin loppumaan liian aikaisin. Pahuksen novellit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti