maanantai 30. joulukuuta 2013

Luin: Kukkiva syyspervo ruukussa, toim. Miska Rantanen

Miska Rantanen (toim.): Kukkiva syyspervo ruukussa. Kirjallisen viestinnän tähtihetkiä.

Schildts & Söderströms, 2013

Luokitus: Hulvattoman hauskaa kielineroille ja pilkunnussijoille.


Elämässä pitää olla huumoria, naurua... ja pieniä lapsuksia, joita meiltä jokaiselta aina silloin tällöin lipsahtelee. Kirjoitusvirheitä, väärinymmärrettyjä tekstejä, jotka muuttavat sisällön joksikin aivan muuksi... Hauskaa ja taatusti naurunpurskahduksia aiheuttavaa.

Niistä lapsuksista Miska Rantanen on koonnut kirjaimellisesti naurettavan teoksen. Kyseinen kirja on valitettavasti jäänyt monilta ihmisiltä huomaamatta, joten minäpä yritän nyt korjata tätä hirveää vääryyttä.

Omasta huumorintajustani voin kertoa sen verran, että se on on useinkin hyvin synkkää ja tummaa. (Sen takia diggasin ihan mielettömästi mikäsenyoli... siinä Ylen stand-up-kisassa kisanneesta Robert Petterssonista, jonka huumori oli juuri sellaista tummaa. Mikä mies!)


Kielitieteen erikoisia kombinaatioita


Osa Rantasen kokoamista lapsuksista on juuri tällaista, hieman jopa harmaalla alueella liikkuvaa huumoria, mutta suurinta osaa voi lukea huoleti sellainenkin ihminen, jolle musta huumori on yhtä kuin ei huumoria lainkaan. Valtaosa lapsuksista on viattomia, pieniä kirjoitusvirheitä  yksi kirjain on vaihtunut, toinen on tullut tilalle , joista aiheutuu mielenkiintoisia kombinaatioita.

Varsin erikoinen yhdistelmä on myös itse Miska: Mies on siviilissä perheenisä ja töissä talouden ja politiikan toimittajana Hesarilla (huh, toivottavasti ei ole minun tulevaisuuteni). Hänellä on siis luontainen kiinnostus Suomen kieleen ja kieliopin sääntöihin... ja varmasti myös omakohtaista kokemusta siitä, kun tulee kirjoitusvirhe, joka muuttaa tekstin sisällön aivan toiseksi.

Osa Kukkivan syyspervon hauskoista kuvista on ennenjulkaisemattomia, mutta osa on kiertänyt esimerkiksi Facebookissa jo useamman vuoden ajan. Juuri siksi kirjaa vaivaakin sama asia, mikä vaivaa monia muitakin huumoripitoisia teoksia: kertakäyttöisyys. Huumorimielessä kirjoitettuja kirjoja ei lueta samalla tavalla monia kertoja kuin kaunokirjallisia teoksia. Niitä annetaan usein pilke silmäkulmassa lahjaksi jollekulle, joka niistä pitää, mutta harva ihminen lukee kirjaa useammin kuin yhden kerran. Kirjoitusvirheet naurattavat varmasti yhden, ehkä toisenkin kerran, mutta sen jälkeen se on siinä.

Olen kuitenkin aika varma siitä, ettei Rantanen koonnut kirjaansa dollarin merkit silmissään vilkkuen, vaan hän tiedosti tosiasiat. Kirjoitusvirheet naurattavat kaikkia iästä riippumatta, mutta harva on valmis maksamaan niistä.

Tämä on vuoden 2013 viimeinen blogipostaukseni! Seuraavan kerran tuolla ylhäällä komeileekin sellainen lukema kuin 2014. Ohhoh! Hyvää uutta vuotta!

2 kommenttia:

  1. Hauska kirja! Minä olen pohtinut, mistä se pervo oikein tulee, mutta nyt luin jostakin, että se on angervo.
    Hyvää vuoden 2014 aloitusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä tietenkin, angervo! :D Kiitti vinkistä, en olisi itse sitä hoksannut, ja hyvät uudet vuodet sinnekin päin!

      Poista