maanantai 3. helmikuuta 2014

Homot ja kirkko - yhteinen menneisyys, yhteinen tulevaisuus?

Katolinen kirkko on ollut viime vuosina pahempi skandaalien aiheuttaja kuin Johanna Tukiainen konsanaan: Peräti viisi '"homoskandaalia" ja yksi laaja pedofiliapaljastus. Vanhoissa brittidekkareissa juuri kirkonmiehet ja -naiset ovatkin olleet aina kaiken pahan alku ja juuri; munkit ja nunnat tappavat toisiaan häikäilemättä mitä on uskominen dekkareihin. 

Raamatun homovastainen tulkinta on aina jakanut ihmisiä kahtia: toisten mielestä Raamattu kertoo varsin selvästi homojen olevan syntiä, toiset eivät näe asiaa sillä tavalla. Myös siitä on kiistelty, miksi Mooseksen kirjan 20. luvussa kerrotaan, että "jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon". 

Tästä on kahdenlaista tulkintaa. Toinen tulkintapa uskoo Mooseksen kirjan kirjoittajan tarkoittaneen miesprostituoituja eikä niinkään itse oikeita homoja, ja prostituoitu jo kristinuskon alkuaikoina pidettiin syntinä. Toisten mielestä "kauhistuttava teko" on tulkintavirhe; siihen kun alun perin viitattiin heprean sanalla "toevah", joka viittaa sianlihan syöntiä vastaavaan kieltoon, ja näin ollen se ei koskisi kristittyjä, vain juutalaisia.

Oli miten oli, totuus on se, että katolisella kirkolla ja homoilla on enemmän yhteistä kuin ensiksi mainittu haluaa myöntääkään: heillä on yhteinen menneisyys, josta kertovat historian kirjat.

Luostarit vetivät homomiehiä


Vielä Rooman valtakaudella homous ei ollut mitään sen pahempaa kuin tavallinenkaan parisuhde. Rooman viidestätoista ensimmäisestä keisarista neljätoista oli historian kirjojen mukaan vähintäänkin biseksuaaleja, osa täysin homoja. Miehet saivat jopa avioitua keskenään, mutta tämä "etu" poistettiin nopeasti vuonna 342. 

Rooman valtakunnan hajottua ei homoutta suinkaan ruvettu pitämään kauheana asiana, joskin tunnelma kiristyi ja taustalta alkoi kuulua myös hajaääniä, jotka kritisoivat tätä "haureutta, jumalanpilkkaa". Kirkko pysyi homoystävällisenä varsin pitkään, ja juurikin maaseutuväestö, keskiaikaiset talonpojat, olivat paljon kirkkoa ankarampia. 

Tästä nimenomaisesta syystä ahdistuneet homomiehet päättivät vetäytyä luostareihin, sillä siellä heidän ei tarvinnut huolehtia perheen perustamisesta tai avioitumisesta. Juuri katolisissa luostareissa luettiin, kirjoitettiin ja kerrottiin eroottisia runoja ja miesten välisestä seksistä kertovia kirjoja, joskin munkkien selibaatti-käsky koski myös homoja. Katsoa sai muttei koskea. Historian kirjojen lehdille onkin tallentunut mitä eroottisimpia munkkien kirjoittamia runoja, jotka nykypäivän ihmisestä tuntuvat varsin oudoilta. 

Selibaatista tulikin kirkolle melkoinen haaste: He eivät kieltäneet itse homoutta, mutta selibaatti-käskyä oli varsin vaikea valvoa, sillä miehet elivät isoissa luostareissa ja jokaista koloa ja nurkkaa olisi ollut miltei mahdoton valvoa. Siksi rangaistuksetkin olivat aika löysiä. Kiinnijääneet miehet saivat usein vain varoituksen, tokko sitäkään.

Vuosi 1179


Vasta vuonna 1179 silloinen paavi julisti homot helvettiin ja erotti homopapit. Sitä ennen oli kuulunut varsin monia kriittisiä ääniä, jopa kuninkaita, jotka olivat homokielteisiä, mutta useimmille kritisoijille oli vain kohautettu olkia ja naurettu päälle. Ajatukset jäivät kuitenkin kytemään, ne saivat kannattajia ja uusia kritisoijia, ja 1100-luvun alkupuolella homovastaisuus alkoi olla jo arkipäivää.

Tästä alkoivat homojen vainot, joiden historiaan on kuulunut keskitysleirejä ja rovioita, puhdistuksia ja eheytyksiä. Välillä on menty eteenpäin, välillä taaksepäin. Joskus en itsekään tiedä, minne päin ollaan nyt menossa.

Katolinen kirkko ei kuitenkaan jousta; uusi paavi puhui virkaanastujaisissaan varsin neutraalista, mutta ei aikone poistattaa homokieltoa vielä toviin. Onneksi, onneksi, paaveilla ei ole enää nykypäivänä niin paljon sananvaltaa kuin 1000-luvulla.

Niin kuin lähteenäni toimineessa TK-historian vuosikirjassa vuodelta 2013 mainitaan, on pedofiliapaljastukset paljon, paljon vakavampia skandaaleja kuin homoskandaalit, joita minä en edes mielelläni skandaaleiksi kutsuisi. Katoliset papit ovat aina olleet pelkkiä ihmisiä; ihmisiä tunteineen ja haluineen. Sen paljastaa kirkon menneisyys, jota harva uskaltaa ääneen sanoa. 

Lähde: TK-historian vuosikirja 2013

2 kommenttia:

  1. Miska, hyvä ja valaiseva kirjoitus. Katsoin juuri sunnuntaina elokuvan Philomena, jossa kerrottiin, miten nunnaluostarit hyötyivät nuorista odottavista äideistä, jotka tarvitsivat suojapaikkaa. Tytöillä teetettiin raskasta työtä, tunnin saivat viettää lastensa kanssa päivittäin, ja kun lapset olivat muutaman vuoden vanhoja, söpöimmillään, heidät myytiin armotta Amerikkaan rikkaille, jotka antoivat luostarille suuren lahjoituksen. Mutisin itsekseni - en viitsi edes sanoa mitä - nunnista ja kirkoista yleensä.

    Pakkohan tuon katolisen kirkon on muuttua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Puhut täysin totta ystäväiseni! Katolinen kirkko on auttamatta jämähtänyt 1100-luvulle. Muutosta odotellessa.

      Poista