maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kuuntelin: Juha Tapiota livenä!

Lapislatsulia-konserttisalikiertue

Juha Tapio ft. hänen hieno bändinsä


Juha Tapion keikkatyyli on muuttunut hurjasti. Ensimmäisillä kerroilla, kun olin Juhan keikalla joskus viisi vuotta sitten, Tapion tyyli oli paljon pidättyväisempi ja hillitympi. Hän lauloi paljon enemmän silmät kiinni ja täytti äänellään koko salin. Keikkatunnelma oli silloin täysin erilainen; katsoja/kuuntelija ajatteli Juhan laulavan juuri hänelle, Tapio sai kaikki tuntemaan itsensä erityislaatuisiksi.

En tiedä, onko nykyinen keikkatyyli, sellainen reipas, räväkkä ja osittain myös katsojia nuoleva, yhtään huonompi tai parempi. En tunne, että on minun työni sitä arvostella. Sen toki voin mainita, ettei Juhan keikoilla missään vaiheessa tule tylsää. Se on sitten eri asia, onko keikkatyyli oikeasti Juhaa, ainakin se tuntuu hieman tekopirteältä, mutta se voi toki johtua miehen tottumattomuudesta kansan suosioon. Onhan Juha ollut suosittu jo useamman vuoden, niin kauan kuin minä olen häntä kuunnellut, mutta vasta Vain elämää ponnautti hänet koko kansan Juha Tapioksi. 

On totta, että myös minulla itselläni oli vaikeuksia tottua Juhan uuteen, reippaaseen lavaesiintymiseen. Jo toisen laulun kohdalla (joka sattui olemaan Anna pois itkuista puolet) Juha lähti yleisön sekaan ja kierteli antamassa haleja ja taputuksia olkapäille. 

Tädit tykkäsivät varmasti, sen verran paljon Juhalle kappaleen jälkeen hurrattiin.

Olin vain itse niin hämmentynyt: Tämäkö on se sama mies, joka vielä pari vuotta sitten täytti koko salin pelkällä äänellään, käyttämättä jalkojaan tai käsiään? En voinut olla ajattelematta myös hieman kriittisen sävyyn. Milloin iloinen fanien kohtaaminen muuttuu katsojien nuoleskeluksi? Missä se raja on? Paikallislehdessä huomautettiin ystävälliseen sävyyn, ettei Juha nuoleskellut, mutta tuskin kukaan välttyi siltä ajatukselta. Oli se sen verran erilaista Juhaa.


Aito rakkaus yllättää sut vielä kerran


Keikkasettiin oli otettu yllättävän paljon biisejä Juhan uudelta Lapislatsulia-levyltä, mutta se ei ollut sinäänsä mikään yllätys, onhan levy myynyt ihan huimia määriä ja paukutellut Tapion henkilökohtaisia ennätyksiä. Kaikista suurimmat aplodit saivat levyltä nostetut sinkkubiisit, Tsneh (Tykkään susta niin että halkeen) ja Aito rakkaus, jotka tanssittivat väkeä ihan hurjaan tahtiin.

Ja taisinpa jossain vaiheessa huomata, että eräs portsarikin tanssi villin näköisesti Tapsan musaan. Mahtavaa!

Tosiasia on, etten tainnut huomata enää konsertin puolivälin jälkeen mitään muuta kuin Juha Tapion biisit. Ensimmäinen osa, siihen väliaikaan asti, meni vielä vähän niin kuin hakiessa omaa paikkaa täpötäydessä salissa, mutta jo toisella puoliskolla olin täysillä mukana. Hypin, pompin, lauloin, itkin ja nauroin. 

Mietin puoliääneen, että: "Kyllä tuo mies saa minut aina itkemään." Kyynelet tulivat viimeistään Meillä on aikaa -kappaleen aikana, eivätkä ne loppuneet ennen ihan vipoviimeistä biisiä Tsneh. Loppupeleissä en tiennyt, itkenkö ilosta vai kaipauksesta vai mistä ihmeestä. Lauloin ja itkin. Mukavaa.


Euforiaa


Olihan se aikamoista euforiaa koko keikka. Yleisö oli hienosti mukana, ja alkukankeuksien jälkeen äänipuolikin pelasi oikein hyvin. Tahdon syvästi kiittää Juha Tapion bändiä, jossa soittaa todella taidokkaita muusikoita! Olin syvästi liikuttunut, sen voin myöntää.

Tosin, niin olen aina, kun kuuntelen Tapsaa.

Monet Juha Tapion biiseistä ovat itselleni muistorikkaita, varsinkin levyn Ohikiitävää (2005) kauniit kipaleet, joita kuuntelin erotessani tyttöystävästäni rapiat kolmisen vuotta sitten. Eikä siis liene ihme, että keikalla, Tapion aloittaessa Ohikiitävää-biisiä, olin heti jossain muualla.

Kaikista kauneinta ja ihaninta oli kuitenkin nähdä ne kaikki pariskunnat, jotka nojailivat toisiinsa ja suukottelivat salin pimeydessä toisiaan. Se oli jotain todella kaunista. Mielestäni on hienoa, jos ihmiset Juha Tapion musiikkia kuunnellen pääsevät lähemmäksi jotakin itsessään, puolisossaan tai vaikka ystävässään. Niin on minulle itselleni ainakin käynyt.


Tästä keikkamatkailuni jatkuukin sitten kesäkuun puolella Popedan keikoilla! Kesän ja alkusyksyn aikana olisi tarkoitus käydä ainakin kahdesti, jopa kolmesti katsomassa Ukkometson ja bändin toimia erilaisilla festareilla. Nähdään siellä ystävät rakkaat! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti