lauantai 17. toukokuuta 2014

Ärrinpurrin ärinää

Eräs kirjailija on joskus sanonut, ettei kirjoittamista synny ilman tuskaa ja ahdistusta. Että kirjoittaminen on aina kamalaa ja tuskallista.

Tällä hetkellä tuntuu siltä.

Ennen en ajatellut näin, en. Olen aina kapinoinut kliseistä kirjailijakuvaa vastaan. Siis sitä, että kirjailija istuu kirjoituskoneensa äärellä silmälasit vinossa, yksin maatiaiskissansa kanssa. Kirjailijan työtä on usein kuvailtu mahdottomaksi mäkiajeluksi, ja ahdistuneen, työnsä ääressä mielenterveytensä menettäneen kirjailijan prototyypillä on myyty milloin mitäkin.

Olen aina ajatellut varsin mustavalkoisesti mitä tulee kirjoittamiseen: rakastamaansa työtä rakastaa myös silloin, kun mikään ei suju.

Tällä hetkellä olen varsin ahdistavassa vaiheessa. Pitäisi muttei kehtaa. Ei jaksa. Ei halua. Tekstiä ei synny. Pitäisi jaksaa vielä vähän aikaa toimia tekstien kanssa, joista on jo aikaa sitten hioutunut se suurin kiille pois. Tuntuu siltä, että kaikki se, mitä minusta tulee ulos, on jotain ihan muuta kuin mitä pitäisi olla. 

Ja totta kai olen, niin kuin kliseisissä kirjailijakuvissa aina, yksin tämän kaiken keskellä. Melkein jo toivon, että olisi mahdollisuus siirtää kirjoittaminen muille ja itse saisin vain nauttia työn tuloksista.

Mutta eihän se niin mene. Ei tietenkään.

Teksteissä, joita on tehnyt vuoden tai jopa vuosia, alkaa olla niin suuri tunnelataus, ne ovat muistorikkaita aarreaittoja, että ei enää osaa nähdä niitä samassa valossa kuin muut ne näkevät. Pitäisi vain aloittaa, olla miettimättä sen kummemmin, vain kirjoittaa ensimmäinen virke.

Minun pitäisi vielä:

1. Miettiä muutaman novellin funktiota (Ovatko ne tarpeellisia? Onko niiden paikka tässä kokoelmassa?)

2. Uusia parin novellin loppu ihan kokonaan.

3. Muuttaa parin novellin alkua totaalisesti.

Haluaisi kirjoittaa, parantaa ja parantua kirjoittajana, mutta ei osaa aloittaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, kuin kaikki saattaisi hajota minä hetkenä tahansa pienen pieneksi palasiksi.

Voih, miten kliseinen olenkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti