sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

"Ei ole ketään, kelle tämän kertoisin" - nuorten yksinäisyydestä

Nuorten kasvaneesta yksinäisyydestä puhutaan paljon, mutta useinkaan puheet ja teot eivät kohtaa toisiaan. Sosiaalisen median aikakaudella yksinäisyys, siis tahtomaton yksin olo jatkuvalla syötöllä, on muuttanut muotoaan ja saanut uuden, jopa entistä raaemman kanavan. Suositut tyypit ovat suosittuja myös somessa ja epäsuositut epäsuosittuja. 

Jonkun yksinäisyys saattaa kaikota sitä mukaa, kun hän löytää oman yhteisönsä ei välttämättä oikeassa elämässä mutta somessa. Joidenkin yksinäisyys sen sijaan syvenee ja pahenee välittämättä siitä, minkälaisia somemuotoja hän käyttää.

Minulla ei ole vastausta siihen, miksi nuorten yksinäisyys on tällä vuosikymmenellä räjähdysmäisesti kasvanut. Vika on varmasti yhteiskunnassa ja sen asenteissa, mutta kysymys kuuluukin, missä niistä. Liian hektinen maailma? Liian kovat paineet? Haluttomuus puuttua kiusaamiseen ajoissa?

Ainakin paineet ovat kovat. Parhaisiin koulutuspaikkoihin on pakko päästä, on pakko pärjätä, on pakko valmistua kolmessa-neljässä vuodessa lukiosta, on pakko saada aikaan jotain suurempaa kuin edelliset sukupolvet. Äitini oikein ihmetteli, kun kerroin, että minusta tulee opettaja koska "siinä on turvattu palkka". Äiti ei kuulemma minun iässäni vielä miettinyt, missä saa palkkaa, vaan hän mietti sen mukaan, mikä tuntui hyvältä.

Se on ainakin totta, että nuorten maailma on raaka. Se suojelee omiaan ja potkii niitä, jotka eivät kuulu "joukkoon". Paineet olla samanlainen kuin muu kasvaa, jos nuori sattuu olemaan jostain syystä erilainen. Minun tapauksessani tarkoitan tässä etupäässä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöisiä.

"Sä olet mun vapauden hintani"


Näin laulaa Tuure Kilpeläinen kappaleessaan, joka kertoo yksinäisyydestä ja sen syvistä puroista. Siitä kertoo myös äskettäin julkaistu suomalaisten sateenkaarinuorten terveyskysely, joka näyttää varsin ruman, raa´an maailman. Koko tutkimusta en nyt jostain syystä käsiini löytänyt, mutta tiivistelmän löydätte ainakin osoitteesta http://www.nuorisotutkimusseura.fi/mita-kuuluu-sateenkaarinuorille-suomessa-tiivistelma .

Näyttää pahasti siltä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöisten nuorten vapauden hintana on totta tosiaan sosiaalisuus. Niin kuin Eino Nurmisto, eräs lifestyle-bloggaaja, totesi jossakin vaiheessa blogissaan: 
"Oma itsensä voi olla tasan niin pitkään kun on samanlainen kuin muut."

Kirjoitin tämän postauksen siksi, koska olen yksi niistä sateenkaarinuorista, joiden päivät täyttyvät koulusta, koulusta ja yksinolosta. Olen yksinäinen, eikä vika ole pelkästään minussa. Olisin toki voinut olla nuoruudessani hieman sosiaalisempi ja osaaottavampi. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöisten nuorten on ylipäätään todella vaikeaa lähteä hakemaan seuraa, ystäviä, varsinkin, jos he kokevat itsensä epävarmoiksi itsensä ja ympäröivän maailman suhteen. 

Miettikäähän itse: Jos et tietäisi, hyväksyykö kaverisi sinut kokonaisena, sellaisena kuin sinä olet, olisiko sinun mitään järkeä lähteä hänen kanssaan kahville? Entä jos pelkäisit yli kaiken hylätyksi tulemista ja naurunalaiseksi joutumista?

Minulla on ikävä ihmisen luo. Tahtoisin jonkun, jolle voisin kertoa peloistani ja haaveistani, iloistani ja suruistani. Ylipäätään jonkun, jonka kanssa olisi hauskaa. Eikös se eräs vanha kansanviisauskin mennyt että "Jos joku saa sinut nauramaan, älä päästä hänestä irti"?


Toivoa on


Onneksi Suomessa on kasvamassa uusi, toivottavasti parempi sukupolvi, joka on vielä kuin puhdas lakana, johon voi maalata eri värejä. Ja mieluiten sateenkaaren värejä. Homous ei enää tunnu olevan nuorten keskuudessa kamalan suuri juttu, eikä transsukupuolisuuskaan, kunhan ihmiset siihen aikansa ovat totutelleet. 

Kyllähän tuo omakin kultani, heteromies, johon satuin äskettäin rakastumaan, sanoo hyväksyvänsä minut omana itsenäni. Se luo toivoa paremmasta huomisesta.

Valitettavasti yhteiskunta haraa eittämättä vastaan: jo päiväkodista asti lapsille opetetaan, mitä on olla "oikeasti nainen" ja "oikeasti mies". Fy fan. Tämäkö on sitä tasa-arvoa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti