keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Luin: Ekaa kertaa Leena Lehtolaista!

Leena Lehtolainen: Ennen lähtöä

Tammi, 2000

Luokitus: Varmaa ja tuttua dekkaria

- Kyllä minä tiedän, että Petri hakattiin kuoliaaksi! Minä haluan nähdä, mitä hänelle on tehty että voin tehdä saman niille paskiaisille! - -
- Keistä te puhutte?
- Niistä saatanana skineistä! Nehän ovat vain odottaneet tilaisuutta päästäkseen uudestaan Petrin kimppuun! 
En tiedä mistä, mutta jostain sain päähäni tarttua juuri Leena Lehtolaiseen kirjastossa. Seitsemäs Maria Kallio -dekkari houkutteli minua homoteemallaan ja hyvällä takakansitekstillä. Maria Kallion muistan etäisesti vain 2000-luvun alussa esitetystä tv-ohjelmasta, jota seurasivat kaikki vauvasta vaariin. Sen enempää en itse henkilöstä, telkkarisarjasta kuin Maria Kallio -dekkareistakaan tiedä. 

Joku saattaa syyttää minua nyt siitä, että aloitin Kallio-sarjan seitsemännestä osasta, keskeltä sarjaa. Ennen lähtöä -kirjassa kerrataan kuitenkin kiitettävästi perusasiat Maria Kalliosta juuri sillä tavalla, että tosifanit eivät kyllästy eivätkä tällaiset aloittelijat joudu aloittamaan ihan puilta paljailta. Yksityiskohtia Kalliosta ripotellaan sinne tänne kuin muistin virkistykseksi, mikä ilahdutti ensimmäistä kertaa kirjaan tarttunutta lukijaa.

Kirjasta


Seitsemäs Kallio-kirja sijoittuu ajallisesti Marian ensimmäisen Iida-lapsen ja toisen, tässä vaiheessa vielä vasta ajatuksen tasolla olevan, lapsen syntymän väliin. Marian punk-vaihe on laantunut jo ajat sitten - siihen viitataan muutaman kerran - ja tasainen perhe-elämä Antti-miehen ja Iidan kanssa rullaa tavalliseen tahtiin. 

Marian mietteet ja ajatukset, jopa orastavat haaveet toisesta lapsesta saavat jäädä hetkeksi, kun kaupunginvaltuutettu ja huonekalusuunnittelija Petri Ilveskivi löydetään lenkkipolulta hakattuna henkihieveriin. Myöhemmin murhatutkimukseksi muuttuva rikostutkimus kohdistaa katseensa Ilveskiven henkilökohtaiseen elämään: hän on homo ja avoimesti parisuhteessa elämänkumppaninsa Tommin kanssa, mikä on aiheuttanut sekä hyökkäyksiä että avointa syrjintää.

Tappoivatko Ilveskiven skinit, jotka juuri aiemmin olivat pahoinpidelleet hänet? Vai onko tässä kyseessä laajempikin juttu?

Tuomio


Leena Lehtolainen on 2000-luvun alussa, kirjaa kirjoittaessaan, selvästi tukeutunut nimenomaan skini- ja homoteemaan toivoen, että jopa aika köykäinen juoni piristyisi näillä, silloin tuoreilla teemoilla. Onneksi Lehtolainen ei myy koko kirjaa homoteemalla; loppuen lopuksi se on aika pieni osa koko kirjasta. Tämä on miellyttävää sellaiselle lukijalle, joka on tottunut siihen, että "omg, hän on homo" -teemalla myydään kaikkea pannulapuista leffoihin.

Valitettavasti olin itse pettynyt kirjaan. Totta kai se on aika hyvää dekkaria, varmaa ja tuttua, mutta varsinkin lopussa kerronta uuvahti hieman ja ote löyseni. Veto loppui vähän niin kuin kesken. Juoni on aika kepeä, kevyt, mutta onneksi Maria Kallion raskaushaaveita ei ole pelkästään tungettu mukaan, niin kuin joku hieman vähemmän kirjoittanut olisi saattanut tehdä, vaan ne on sijoiteltu oikeisiin kohtiin.

Aika perusdekkaria, sanon minä. Olisin toivonut enemmän. Sen verran taisin kuitenkin Maria Kallo -sarjaan ihastua, että hankin itselleni Ennen lähtöä -romaanin jälkeisen, Veren vimma -nimisen osan, kun se osui silmääni kirjaston poistomyynnissä. 

Ja taisihan minua jäädä hieman kutkuttamaan, mitä Marialle ja Antille seuraavaksi tapahtuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti