torstai 7. elokuuta 2014

Luin: Bourreau, bövel - pyövelien vertahyytävä historia

Harvoin törmää näin selkeään ja selkokieliseen tietokirjaan, joka on kaiken lisäksi runsaasti kuvitettu ja ajatuksia herättävä (no olipa tosi omaperäinen aloitus, hohoho). 

Hannele Klemettilä on keski-eurooppalaisen pyöveli- ja kuolemakulttuurin asiantuntija, jota arvostetaan ihan kansainvälisestikin. Tämä kyseinen kirja perustuu Klemettilän väitöskirjaan, joka käsitteli Ranskan pyövelien toimintaa myöhäiskeskiajalla (n. 1300-1500-luvut).

Kirja aihe -  jotkut pyövelit, pah, mitä ne muka osaa - saattaa monista kuulostaa tylsältä ja puuduttavalta, mutta totuus on, että pyövelien maailma oli kaikkea muuta kuin tylsä, ainakin nykyihmisen maailmankuvaan verrattuna. 

Keskiajan ihmisen maailmankuva on niin totaalisesti erilainen kuin nykyihmisen; keskiajalla ihminen ei päässyt eroon kuolemaa, kipua ja sortoa, siitä pitivät huono lääketieteen osaaminen ja rutto huolen. Toisaalta keskiajalla oltiin niin vahvasti uskontohenkisiä, että homoja, kerettiläisiä, noitia ja muita kirkon tuomitsemia ihmisiä poltettiin roviolla - ja tämä oli pyövelien puuhaa.

Miekalla, kirveellä vai poltetaanko roviolla?


Noitien polttaminen roviolla, Sveitsi, 1585

Pyövelikulttuuri on aina ollut jotain sellaista, mikä on kiehtonut ihmisten mieliä. Väkivalta on osa evoluution pitkää kaarta, jo alkuihmiset joutuivat taistelemaan vihollisheimoja vastaan. Ihmisen luontoon kuuluu myös kosto, joka pyöveleiden tapauksessa kulminoituu kuolemanrangaistukseen. Juuri kuolema ja kuolemanrangaistukset kiehtovat ihmisiä. Saako kuoleman kostaa kuolemalla? Mitä kuollessa tapahtuu?

Keskiajan maailmassa jokaisella ihmisellä oli paikkansa säätynsä edustajana, myös pyöveleillä. Myöhemmin populaarikulttuurissa pyöveleitä on kuvattu isoina, huppupäisinä ja kirves kädessä viihtyvinä hahmoina, mutta totuus oli hieman toinen.

Kirveellä ja miekalla mestausta kyllä käytettiin, mutta aika harvoin suhteessa muihin tapoihin. Tässä listausta taidoista, joita pyöveli tarvitsi työssään:

- Hirttäminen
- Teloittaminen miekalla ja kirveellä
- Kaikenlainen kiduttaminen
- Pilkkominen
- Hautaaminen
- Polttaminen

Pyöveleitä karsastettiin ja heitä suoraan sanoen syrjittiin, koska nämä koskivat kuolleeseen ihmiseen ja vereen, joita pidettiin silloin kaiken pahan alkuna ja juurena. Elämä pyövelinä ei ollut siis helppoa, sillä heillä oli lähes orjamaiset oikeudet, suhteessa hyvin vähäinen palkka ja heillä saattoi olla porttikielto moniin ravintoloihin ja pubeihin. 

Hannele Klemettilä ei kerro pelkästään pyöveleistä vaan tulee samalla kertoneeksi ylipäätään keskiaikaisesta kulttuurista ja elämästä. Keskiajalla jokaisessa rituaalissa oli vahvaa symboliikkaa, mikä koski myös pyövelin tehtäviä.
Tavallisia kuolemanrangaistuksen muotoja olivat myös elävältä hautaaminen sekä puhdistavaa symbolista merkitusta kantavat roviolla polttaminen ja hukuttaminen. - - Hukuttaminen oli keskiajan lopulla tavallinen tuomio niissä Euroopan kaupungeissa, joiden läheisyydessä oli vesistö tai joki. - - Rangaistuksen symbolinen sisältö oli voimakas: virtaava vesi kuvainnollisesti huuhtoi pois muiston yhteisöllistä tasapainoa järkyttyneestä rikollisesta teosta.

Kuolemaantuomio


Hannele Klemettilän Keskiajan pyövelit on kiinnostava ja suositeltava kirja niille, jotka ovat kiinnostuneita kuolemasta, väkivallasta ja niihin liittyvästä kulttuurista noin yleisestikin. Kirjaan on vain eksynyt valitettavan paljon kirjoitus- ja kielioppivirheitä, ihan kuin kustannettaessa olisi ollut kiire. Muuten oiva kirja - ei tosin yöluettavaksi, sen verran karmivia juttuja kirjasta löytyy.

Bourreau ja ruotsinkielinen bövel olivat alun perin haukkumanimiä pyöveleille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti