sunnuntai 3. elokuuta 2014

Luin: Miehet kirjoittavat rakkaudesta

Antologia: Miehen rakkaus

Gummerus, 2008

Ketkä: Suomen tunnetuimmat mieskirjailijat

Mitä: Mitä on miehen rakkaus? Miksi r-sanan sanominen on miehelle vaikeaa?


Tomi Kontio, Matti Rönkä, Joonas Konstig ja monet muut mieskirjailijat ovat tarttuneet aiheeseen, jonka ajatellaan olevan suomalaiselle miehellä varsin vaikea teema: rakkauteen. Mitä mies todella miettii pienessä päässään? Onko todella niin, että mies ajattelee aina ensin alapäällään ja sitten vasta yläpäällään?

Antologiassa käsitellään rakkautta hyvin monelta kannalta ja hyvin, sanoisinko, monenlaisen novellin kautta. Kirjan kautta miehet ovat selvästi päässeet sanomaan jotain, mitä eivät ehkä ole uskaltaneet sanoa ääneen siellä kotona rakkaan kanssa.

Ja kyllä sitä seksiäkin tulee, älkää huoliko. 

Antologia on tehty pilke silmäkulmassa, joten älkää olettako tämän olevan mikään "näin kesytän aviomieheni" -opas. Tosin se antaa kyllä mukavasti tuntumaa siitä, minkälainen rakkaus voi kaikkinensa olla. Ja koska koolla ovat Suomen ykkösmieskirjailijat, on antologia hyvin vahva teos; tekstien taso ei heittele, ja kirjaa lukee mielellään.


Rakkaus on sininen


Kirja todisti minulle ainakin sen, että rakastan novelleja. Pitkiä ja lyhyitä, proosarunomaisia ja juoninovelleja, minäkerronnalla tai ilman. Ihan sama millä mausteilla novelleja maustaa, niistä tulee aina (no ei aina) ytimekkäitä, yllättäviäkin, viihdyttäviä. Jotkut tuntemistani kirjabloggaajistakaan eivät liiemmin välitä novelleista, mikä on ihan ookoo, mutta minulle novellit antavat jotain, mitä romaani, hyvääkään sellainen, ei voi antaa.

Noh, ehkä olin hieman dramaattinen, mutta myönnän sen, että hyvä novelli voittaa minun sydämessäni aina hyvän romaanin.

Huono novelli... noh, on vain huono.

Ja hei muuten, huonoista novelleista puheenollen, törmäsin tätä kirjaa lukiessani viimeksi haukkumaani Armas Alvariin! En tiedä, ehkä mielipiteeni hänestä olisikin muuttunut, jos olisin päässyt lukemaan vielä kerran miehen novelleja (viime kerrallahan minä lyttäsin Alvarin novellit kokonaan, novellikokoelma Varmat tapaukset). Valitettavasti Alvari ei tässä antologiassa itse pääse ääneen, vaan hänen ja Jarkko Tontin harteilla oli kirjan toimittaminen. Ehkä kuitenkin annan vielä jossain vaiheessa Alvarille tilaisuuden, sen verran symppis tyyppi hän on.

Kannattaa muuten lukea Jarkko Tontin esipuhe ennen kuin rupeaa lukemaan itse novelleja. Se on osuva, mitä mainioin, humoristinen ja kerrassaan mahtava esipuhe. Hän huomioi myös muiden kuin heterosuhteiden mahdollisuuden, kiitos siitä.


Lopuksi


Vaikka Miehen rakkauden takakannessa hehkutetaankin liioittelevasti kirjan olevan "uljas teos", ei se silti ole mikään suuri vale. Toki "uljas" sanana on aika outo kuvaamaan antologiaa, mutta jos sillä tarkoitetaan jotain positiivista, niin ei se kaukana totuudesta voi olla.

Kirja on tasavahva, kiva piristys, lievästi humoristinen ja ainakin erilainen antologia. Tasavahvalla en kuitenkaan tarkoita tasapaksua vaan yksinkertaisesti sitä, että kirjassa ei ole ylivoimaisesti parhaimpia eikä toisaalta huonoimpiakaan novelleja. Olen aina yrittänyt kapinoida sitä suomalaisen miehen stereotypiaa, että mies ei puhu eikä pussaa, ja tämä antologia onkin vahva osoitus siitä, että suomalainenkin mies osaa ja haluaa puhua ja pussata. 

Se, mitä on oikea Miehen rakkaus, jää toki arvoitukseksi edelleen, mutta lukijaa se ei haitanne. Me miehet olemme aina täysiä arvoituksia.

Kirjan lukemisen jälkeen voitte kuunnella Ressun ja Jussin uuden sinkun Suomipoika, jonka kertosäkeessä osuvasti lauletaan: "Suomipoika pussaa ja halaa, vanhat myytit murtua saa."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti