lauantai 20. syyskuuta 2014

Inhimillistä pelkoa tuntemassa

Minua pelottaa. 

Ai mikä?

Yleensä minua pelottaa

elämä,

kuolema,

sota

ja rakkaus.

Tällä kertaa pelkään kuitenkin varsin maallisempaa asiaa: hylsyä kustantamolta.

Totta kai sellaisia tulee, paljonkin; jos sanotaan, että lähetän käsikseni kuudelle kustantamolle, niistä ainakin viisi ja puoli (kyllä, puoli) sanoo ei. Se puolikas on "ehkä".

Olen siis ottanut yhteyttä kustantamoihin. Nyt pallo on heidän käsissään. Ottavatko he sen vastaan vai palauttavatko tylysti takaisin? Sitä en edes osaa arvailla, vaikka koetankin olla optimisti. Se selviää viimeistään kuuden kuukauden kuluttua, toivottavasti jo vähän ennemmin.


Ei koulua vaan kirjoittamista varten


Olen elänyt pelkästään kirjoittamisesta niin pitkään, että tuotoksen, oikean käsikirjoituksen, antaminen toiselle ihmiselle, ja vielä ihmiselle joka kritisoi, se on vaikeaa. Olen toivonut ja haaveillut, olen enemmän tai vähemmän realistisin haavekuvin luonut itselleni jo oman kirjan ja kustantamon, joka kustantaisi sen. 

Nyt minua pelottaa, että tuo haavekuva ei toteudukaan. En oikein tiedä, kumpi olisi pelottavampaa, se, että käsikseni hyväksyttäisiin jollakin kustantamolla vai se, että se saisi kaikkialta hylsyt. Hylsyjen jälkeen tulisi tyhjä aukko, mustuus. En oikein tietäisi, mitä tehdä.

Toisaalta pelkään sitä, että käsiksestäni pidetään ja sille vastataan "kyllä". Kestänkö minä sen kritiikin, rakentavan palautteen? Kestänkö sen, että jokin minun mielestäni valmis onkin "keskeneräinen" tai "viimeistelemätön" jonkun ammattilaisen mielestä?

Ehkä juuri pelkäänkin sitä tunnetta; se on niin avuton tunne. Tiedän olevani lapsellinen, kun kiukuttelen ja mököttän jostain rakentavasta palautteesta, joka kaiken lisäksi osuu ihan oikeaan, ja tunnen olevani sillä hetkellä tosi paska kirjoittaja - ja häviäjä. Pahimmassa tapauksessa saatan masentua hyvinkin rajusti; mielenterveyteni kun ei muutenkaan ole mitään huippuluokkaa.

Mitä teen, jos kaikki tämä, minkä takia olen jaksanut elää, onkin ihan hukkaan heitettyä? Mitä minä teen sen jälkeen?

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä, Miska! Niin toivon että saisit myöntävän vastauksen, tai edes sen puolikkaan, ehkän. Ja varmasti tulen lukemaan kirjasi, jos se julkaistaan! <3

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja- ja kirjailijablogeja seuranneena sanoisin, että käypä kuinka tahansa, kirjoittaminen ja työ jatkuvat. Jos tulee hylkyjä (tai vielä pahempaa, hiljaisuus), kannattaa vain ottaa käsikirjoitusnivaska esiin ja jatkaa muokkaamista. Tai aloittaa uusi. Harvan kirjailijan ensimmäinen käsis kai on heti ollut napakymppi. Tsemppiä valitsemallesi vaikealle mutta varmasti antoisalle uralle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin tsemppauksesta! Tämähän on aivan totta; harva seppänä syntyy, vielä harvempi kirjailijana. Mutta eteenpäin jatketaan silti!

      Poista