perjantai 12. syyskuuta 2014

Luin: Yhden promillen juttuja, Terhi Rannela

Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja

Otava, 2012

Novellikokoelma


Suomalaisten alkoholikulttuuri on vähitellen länsimaalaistumassa: monet oppivat kaatokännien sijaan pienentämään kerta-annoksia ja nauttimaan juomistaan muussakin kuin kännimerkityksessä. Myös suomalaisnuorten alkoholikäyttäytyminen on pikku hiljaa muuttunut ja monien tutkimusten mukaan jopa hiipunut.

Silti yhä tänäkin päivänä yksi suurimmista nuorten liikenneonnettomuuksien syistä on alkoholi ja humala. Uusimpien tutkimusten mukaan Suomessa kuolee vuosittain 2000 ihmistä liiallisen juomisen takia.

Tehrääs poijjaat pontikkaa


Terhi Rannela on valinnut novellikokoelman aiheekseen suomalaisnuorten (ja vähän vanhempienkin) juomisen. Aihe on herkkä, särkyvä, sillä tällainen sivistävä ja samalla viihdyttävä kirjallisuus menee hyvin helposti holhouksen puolelle ja karkottaa näin mahdollisen lukijakunnan, nuoret, joiden mielestä "suomalainen holhousyhteiskunta on perseestä" ja jotka ajattelevat omaavansa täydellisen itsehallinnan ja -kontrollin mikä tulee juomiseen.

Rannela ei holhoa, onneksi, mutta jäin kyllä miettimään kirjan nimeä. Okei, se selvästi kertoo, minkälaisia novelleja on tulossa, mutta onko se silti hieman liian... noh... sellainen? Minä itse olin nimittäin vähällä jättää koko kirjan lukematta nimenomaan nimen vuoksi; se kuulosti hirveän holhoavalt ja osoittelevalta, että "juominen on pahasta".

Onneksi Rannela, monia nuortenromaaneja kirjoittaneena osaa pitää langat käsissään niin, että lukeva nuori janoaa lisää luettavaa. Novellit tuntuvat raikkailta ja uusilta, kieli on luovaa, nuorisokieltä, ja usein yllätyksellistäkin. Joissain kohdin kieli lipsahtaa liian "tekonuorisokieleksi", jopa lapselliseksi, mutta Rannela korjaa otettaan nopeasti.

Novellikokoelman kieli on parhaimmillaan nopeatempoisissa, hektisissä novelleissa, joita kokoelmasta löytyykin paljon. Erään ystävän mielestä "kännissä tulee diipimpää läppää" (täysosuma Rannelalta!) ja toinen miettii sairastaako "hoo ii veetä".


Vanha juju toimii


Novellikokoelman itseni mielestä paras novelli, Panttivankitilanne, toimii, vaikka juttu on tuttu monista nuortenkirjoista: nuori, epävarma poika haluaisi lähestyä kasvavia tyttöjä, mutta ei osaa eikä kehtaa. Tämä novelli on sikäli erilainen, että se näyttää juomisen hyvät, holhouksen sumentamat puoletkin. Alkoholista poika saa sekä tekosyyn että itsevarmuuden lähestyä nuoria naisia ja tehdä heidän kanssaan tuttavuutta.

Ja sanoohan pojan isoveli, kaksi vuotta erään Jannikan kanssa seurustellut, yhden vinkin, jota voi jokainen käyttää omassakin elämässä:
"- - sillä isoveli oli antanut tehtävän: puhu illan aikana kolmelle uudelle ihmiselle. Bileiden ihmismäärä ei ahdistanut, kun etukäteen päättää, että kolme uutta tuttavuutta riittää."
Varsin käytännöllinen vinkki kaikille ujoille ja muutenkin sellaisille, jotka haluaisivat tutustua uusiin ihmisiin, vaikka tuntevat sen vaikeaksi.


Darrapäivä


Yhden promillen juttuja on aika tavallinen, tosin raikas tuulahdus novellikokoelmien laajassa joukossa. Se on lyhyt, se on nopea luettava, se viihdyttää. Siitä huomaa, että se on ollut tekijälleen pieni välipala, makea herkku, ennen isoa projektia. Siihen ei ehkä olla käytetty hirveän paljon aikaa; se on nopeasti kustannettu ja kirjoitettu.

Tämän myötä on todella hyvä jäädä odottamaan Rannelan ihan tässä lähiaikoina ilmestyvää nuortenromaania Läpi yön. Itse asiassa Yhden promillen jutussa on jo vahvoja viitteitä tähän suuntaan: yhdessäkin novellissa kertojana toimii mietteliäs, jopa filosofinen kirjoittajasielu, joka pohtii nuoruuden syntyjä syviä. 

Läpi yöstä tulee lisää postausta, jahka saan ko. kirjan käsiini.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti