maanantai 8. syyskuuta 2014

Millainen on vänrikki Koskela masentuneena?

Hups, meinasi livahtaa ihan kokonaan ohi! Uusittu, uudella otteella kirjoitettu radiokuunnelmasarja Tuntemattomasta sotilaasta sai ensiesityksensä eilen! Herranjestas! Hienoa! 

Olen lukenut Tuntemattoman sotilaan vaikka kuinka monta kertaa, ja kuunnellut siitä 60-luvulla tehdyn kuunnelmasarjankin. Olen kiertänyt Venäjän Karjalaa Väinö Linnan hengessä ja ihaillut Linnan taidokasta kirjoitustyötä. Kaiken lisäksi olen tehnyt äidinkielen kurssilla kirjallisuustyön ko. kirjasta.

Jo keväällä kohun aiheuttanut kuunnelmasarja alkoi siis eilen Ylellä. Siinä on mukana valtava joukko suomalaisia huippunäyttelijöitä Esko Salmisesta Aku Hirviniemeen saakka. Mukana on myös Leea Klemola, jonka tunnen erityisen hyvin hänen hienosta roolistaan elokuvassa Kerron sinulle kaiken.

Ylelläkin loikattiin raflaavaan otsikointiin jo kevätpuolella; silloin otsikko kertoi "Masentunut Koskela ja parittaja Rahikainen" (tästä linkkiä tuohon juttuun).

Nyt näin kirjan moneen kertaan selanneena voin todeta, että nämä pohdinnat voivatkin olla aivan oikein. Vänrikki Koskela (uh, itseni lemppari, mies minun makuuni) oli varsin depressiivinen ihan kuolemaansa saakka; kohtauksena tuo Koskelan kuoleminen on muuten hienoimpia sotakirjallisuudessa nähtyjä, ihan heti alikersantti Lehdon haavoittumis-itsemurha-kohtauksen jälkeen.

Se Lehdon kuolema on muuten oikeasti järisyttävä kohtaus. On pakko tässä sitä nyt näin siteerata:
"Hiljaa hän hivutti kätensä kädensijalle ja sormen liipaisimelle. Ilman mitään tilityksiä, ilman pelon hiventäkään hän painoi liipasinta. 
Laukaus pelästytti vihollisen. Pikakivääri papatti pari lipasta, käsikranaatti tömähti tien yli. Sitten oli äänetöntä, ja niin oli eräs suomalainen sankaritarina päättynyt." 
Mutta Koskelasta pidän todellakin erityisen paljon. Miehessä on jotain perin synkkää, upean suomalaista melankoliaa. Ehkä siksi tuo tulkinta Koskelan masennuksesta ei hätkähdyttänyt minua.

Ei tosin Rahikaisen parituskaan: Rahikainen oli aina se kauppamies, jolle mikä tahansa oli käypää kauppatavaraa.

Odotan innolla, millainen kokonaisuus Linnan monesti siteeratusta ja monesti erilaisina versioina tehdystö kirjasta on saatu aikaan! Linnan upea kuvaus ja aivan fantastiset murredialogit saavat toivottavasti arvoisensa kohtelun, vaikka kyseessä onkin moderni tulkinta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti