torstai 6. marraskuuta 2014

Bloggaamisen ilot ja surut – ja kiitokset

Bloggaaminen on mitä mainioin ja hienoin harrastus, mutta aika vaativa ja raskas. Se käy jo melkein työstä – säännöllinen lukeminen, ajattelutyö, suunnitteleminen, kirjoittaminen, muokkaaminen, lopullisen version hyväksyminen.

Mutta on se silti niin pirun hienoa.

Olen ollut nyt tässä yllättävän pitkällä tauolla, ihan johtuen muista kiireistä, joiden sekaan en ole pystynyt mahduttamaan bloggaushommia. Harmi, koska kaipaan lukemista ja myös kirjojen analysointia. Minulle on tärkeää, etten vain sano kirjan olleen "ihan ookoo", vaan pystyn sitä myös jollain tapaa perustelemaan ja analysoimaan mm. kirjan kieltä tai niitä paljon parjattuja epäloogisuuksia, jotka aina niin silmääni pistävät. 

Tässä loppuviikosta minulla on yllättäen vapaapäiviä sen verran paljon, että ehdin lukea sellaisia kirjoja kuin:

Julma, Christian Rönnbacka (Bazar, 2013)

Piru valoa kantaa, Karin Fossum (Like, 2000)

Sarja kuvia, Tom of Finlandin parhaita paloja (Like, 2014)

Näistä on siis odotettavissa uusia postauksia, jahka ehdin ne lukea ja niitä vähn pohdiskella.

Olen mielettömän kiitollinen teille lukijoille, jotka saatte minut aina vain tarttumaan uudestaan jopa aiheisiin, jotka itselleni ovat arkoja ja henkilökohtaisia. Lukijoiden merkitystä ei pidä aliarvioida, ei missään tapauksessa, vaikka bloggaamista ei tehdäkään lukijoiden vaan itsensä vuoksi. Tämä on aika terapeuttista, suoraan sanoen. Tosi mukavaa puuhaa.

Se syy, miksi nyt näin herkistelen marraskuun ensimmäisinä päivinä, on tietenkin erään aivan erityisen lukijan, joka lähetti minulle aivan upeaa kommenttia blogistani. Kiitos hänelle vielä kerran, vaikka olenkin häntä jo henkilökohtaisesti kiittänyt. Kovinkaan moni ihminen ei ole saanut minussa yhtä suurta herkistely-kohtausta aikaan kuin tämä kyseinen lukija. Kiitos. Seuraavassa siteeraan hieman hänen sanojaan:
Kaiken sen lukemani jälkeen mie en voi muuta kun sanoo, että mie ihailen sinuu ihmisenä ihan valtavasti ja toivon sydämeni pohjasta, että siekin vielä jonain päivänä löydät paikkas tässä hullussa ja lokeroidussa maailmassa, koska sen sie todella ansaitset.  

3 kommenttia:

  1. Samaa mieltä, bloggaaminen on kivaa - ja antaa paljon. Tsemppiä jatkoonkin!

    VastaaPoista
  2. Luin viikonloppuna ensimmäisen Rönnbackan dekkarin Rakennus 31. Aion lukea aiemmatkin.
    Viihdyin tutuissa maisemissa.

    VastaaPoista