keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Kirjallista uutta vuotta!

Mitään en vihaan niin paljon kuin ihmisiä, jotka kirjoittavat uuden vuoden yhteen "uusivuosi"! Siitäkin huolimatta toivotan kaikille lukijoilleni - myös nille jotka kirjoittavat sen oudosti, ei tosin väärin mutta inhottavasri  - oikein mukavaa, rauhallista ja kirjallista uutta vuotta 2015! Valitettavasti en ehtinyt lukea Christian Rönnbackan kirjaa tämän vuoden puolella - minulle kun iski jouluna hirveä vatsatauti... Siinä jäi monet kinkut syömättä. Mutta eipä ole ähky! 

maanantai 22. joulukuuta 2014

Kurkistus mielenkiintoisiin blogeihin



Viimeiseksi postauksekseni ennen joulua ja joulunpyhiä halusin tehdä rennon ja tällaisen... jopa mainostavan postauksen. Blogimaailma on mitä värikkäin, upein, hienoin ja monimuotoisin, ja siksi haluan nostaa muutaman itseäni lähellä olevan blogin teille lukijoillekin. Kirjablogeja on niin totta maar monta ja aivan ihanaa, että ne olen nyt tästä rajannut pois - ihan koska siitä listasta tulisi hirvittävän pitkä, jos niitä rupeaisin listaamaan.

Siksi tein blogivalintani hieman toisesta näkövinkkelistä sateenkaariasioita pohtien... Itselleni merkittävin HLBTI-blogi on totta kai ollut upean Eino Nurmiston pitämä Tämänkylän homopoika, joka on riemastuttanut minua usein. Maailma on kuitenkin pullollaan todella hienosti toteutettuja, asiallisia ja viihdyttäviä sateenkaariblogeja. Tässä on vain niistä pienen pieni osa.


1. Hulivilipoika

Twitterissä pyöriessäni törmäsin jo varsin varhaisessa vaiheessa erääseen nuoreen herraan, jonka oikeaa nimeä en ny satu muistamaan... Olen sen kyllä varmasti joskus kuullut... Noh, enivei, oli miten oli, törmäsin häneen ja hänen blogiinsa twitterissä. Itsensä mukaan hän bloggaa "homokulttuurista löysin rantein". Hän on siinä mielessä merkittävä suomalainen bloggaaja, että hän on erikoistunut bloggaamaan homokulttuurin historiasta. 

Hän on tehnyt aivan huikean työn kerätessään materiaaleja ja kootessaan niistä postauksia. Kiitos hänelle!

http://hulivilipoika.blogspot.fi/


2. Lahden Setan blogi

Lahden Seta on pieni paikallisjärjestö, jonka toiminta rajoituu hyvinkin pienelle mutta pippuriselle alueelle. Tämän blogin halusin nostaa esille ihan jo siitä syystä, että ihmiset näkisivät, kuinka tällainen pieni järjestö voi halutessaan tehdä muitakin asioita kuin vain istua konttorissa ja pyöritellä raha-asioita.

http://lahdenseta.blogspot.fi/


3. Self-Made Man

Alan Karjalainen on mies, jota en nyt rupea tässä enempää hehkuttamaan, mutta sanonpa vaan, että hän on mielettömän komea ja aivan tajuttoman fiksu jätkä. Pyöritään samoissa transmiespiireissä, ja olen saanut nauttia hänen hyvistä kannanotoistaan monessa muodossa. Hän bloggaa enimmäkseen transasioista mutta häneltä löytyy myös mielenkiintoisia postauksia esim. buddhalaisuudesta, kannattaa vilkaista!

http://self-made--man.blogspot.fi/


4. Marja-Siskon blogi

Marja-Sisko Aallosta olen blogissani aiemminkin puhunut ja häntä kehunut rohkeaksi ja upeaksi ihmiseksi. Hän bloggaa todella mielenkiintoisella tavalla kristinuskosta, uskosta ylipäätään, toivosta ja rakkaudesta - sekä omista kokemuksistaan. Aivan erityislaatuinen blogi, tosiaan. Kunnioitan häntä suuresti.

http://marja-siskonblogi.blogspot.fi/


5. Momochuu no sekai

Upea, todella kaunis transnainen bloggaa harrastuksistaan ja elämästään. Tällä hetkellä hän viettää elämäänsä Japanissa vaihto-oppilaana, ja postailee sieltä aina ajoittain. Tsekatkaa myös hänen Japani-bloginsa, jossa hän kertoo enemmänkin vaihdostaan!

http://momochuunosekai.blogspot.fi/



Rauhallista joulua ja joulunpyhiä kaikille! Palaillaan asioihin ennen uutta vuotta, viimeistään ensi viikon alussa! Silloin bloggaan aiheesta Christian Rönnbacka!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Vuoden "upeaa, fantastista" -kirjat! (ja pettymykset)

Ääää! Joulu ja sitä kautta uusi vuosi ovat ihan kohta täällä! Kinkku on pantava uuniin, pölyt on pyyhittävä kyntteliköistä, ullakolta on otettava esiin iso ja punainen poro! 

Sitä ennen on paras vain nauttia tämän vuoden parhaimmista kirjoista. Luin tänä vuonna vähemmän kuin viime vuonna, mutta jokainen lukemani kirja oli laatukamaa. Listan kokoaminen on kuitenkin yllättävän helppoa. Tadaaa! Mitä pidätte?


1. Äidinmaa, Jan Salminen

Vuosi alkoi huimalla scifi-kuukaudella, jonka ehdoton helmi oli Salmisen todella oivaltava Äidinmaa. Edelleen uskallan kehua miestä nokkelasta ajattelusta - sitähän scifi juuri onkin ja sitä tarvitseekin.

2. Karanteeni - Kuinka aids saapui Suomeen, Hanna Nikkanen ja Antti Järvi

Karanteenin nostan tässä esille ihan, koska kirja oli ehdottomasti yksi parhaimmista ja selkeimmistä lukemistani tietokirjoista. Koskettava ja auttaa tajuamaan, kuinka vaikeaa homous oli tuohon aikaan myöntää...

3. Poika nimeltä Kuukivi, Sjón

Tähän en edes viitsi sanoa mitään, vain latoa sanoja kuten: kaunis, runollinen, utumainen, upea, itseni mielestä vuoden hienoin ulkomainen kirja, hengästyttävän koskettava...

4. Purkaus, Anna-Kaari Hakkarainen

.... ja samaa listaa jatkuu tässäkin, yllättävää kyllä. Purkaus yllätti minut täysin. Sai minut havahtumaan, että noin kauniisti minäkin haluan kirjoittaa. Vuoden ehkä parhain kotimainen, in my opinion?

5. Isänpäivä, Pirjo Hassinen

Isänpäivä... Se vaan iski. Niin simppeliä kuin se onkin. Se iski, vaikka juoni ei ollutkaan kummoinen ja loppu ei ollutkaan niin räjähdysmäinen kuin toivoin. 

6. Ihmepoika, Elias Koskimies

Koskimies tekee hyvää työtä. Olen edelleen sitä mieltä, kun näen, kuinka yhä uudet lukijat huokailevat ihastuksesta hänen Ihmepoikaansa lukiessaan.

7. Läpi yön, Terhi Rannela

Loppuvuodesta tuli vielä yksi kaivattu uutuus: Rannelan uusi nuortenkirja. Itketti kyllä niin julmetun paljon, mutta oli sen arvoista.


Pettymykset


Valitettavasti vuoden aikana tuli myös muutamia pettymyksiä, joskaan ei onnekseni täysiä katastrofeja. En nyt tarkoita listata vuoden huonoimpia kirjoja, vain kirjoja, joilta odotin enemmän:

1. Teemestarin kirja, Emmi Itäranta

Yllättävä valinta tähän kategoriaan, eikö? Tämä johtuukin niistä suurista odotuksista, joita minulla kirjaa kohtaa oli - ja joita kirja ei ihan täyttänyt, valitettavasti. Hyvä kirja, ei siinä mitään.

2. Varmat tapaukset, Armas Alvari

Siis... Jokin minussa varmaan mättää, koska en pitänyt yhtään Alvarin tyylistä kirjoittaa. Jotenkin pitkästyttävää ja puuduttavaa... Varmaan yritän lukea joskus toisen kerran, ehkä silloin avautuu enemmän.

3. Kuusi kohtausta Sadusta, Leena Lehtolainen

Tämä oli ehdottomasti yksi tämän vuoden "juupas, eipäs" -kirjoista. Toiset pitivät Lehtolaisen uudesta, räväkästä tyylinvaihdoksesta, toiset eivät. Minut se jätti kylmäksi.


maanantai 8. joulukuuta 2014

Luin: Synkkä niin kuin sydämeni, Antti Tuomainen

Antti Tuomainen: Synkkä niin kuin sydämeni

Like, 2013


Näin joulukuun kunniaksi ajattelin postata vähän jännitystä teille rakkahille lukijoille. Antti Tuomainen vei synkän sydämeni mukanaan jo lukiessani viime vuonna hänen kirjaansa Parantaja (Helsinki-kirjat, 2010). Synkkä niin kuin sydämeni on suoraa jatkumoa tälle jännitysmäiselle dekkarille, tosin scifi-efekti puuttuu. Parantajassa liikuttiin lähitulevaisuuden Helsingissä, mutta tässä Tuomaisen uusimmassa tapahtumapaikkana toimiikin vanha kartano ja sen ympäristö.


Aleksi Kiven (hah, mikä nimi!) äiti katoaa sinä vuonna kun poika on kolmetoista.  Yhtenä hetkenä äiti on kotona, pian hän ei olekaan. Kahdenkymmenen vuoden päästä poika lähtee kostoretkelle, kostamaan sille, jonka hän uskoo olevan vastuussa äitinsä katoamisesta: mies nimeltä Henrik Saarinen, jonka omistuksessa on kokonainen kartano isoine pihoineen ja jylhine maisemineen. Kosto on suloinen - kunnes Aleksi tajuaa olevansa hemmetinmoisessa kusessa.


Mihin sä menet?
Äidin katse kimpoaa peilistä kuin kaukalon laitaan lyöty kiekko
Käyn ulkona.
Kenen kanssa?
Tuttavan. Olen kotona suurin piirtein samaan aikaan kuin sinä. Syödään sitten.
Mikset sä vieläkään kerro sen tuttavan nimeä? 
Vanha kartano, vanha mysteeri, loppuun tihenevä jännitys. Tuomainen jatkaa tässäkin kirjassaan dekkari-perinteiden jalanjäljillä. Jo Parantajassa oli selvästi havaittavissa, että on se Tuomaisen poika dekkarinsa lukenut. Hän onnistui hyvin yhdistelemään scifiä, jännitystä ja vanhaa dekkari-perinnettä.

Pystyykö hän nyt samaan?


Maa on niin kaunis


Noo... En minä olisi Tuomaisen fani, jollen pystyisi sanomaan että kyllä, hän kykenee siihen ja kyllä, olen yhä enemmän koukussa hänen kirjoitustyyliinsä. Synkkä niin kuin sydämeni alkaa aika angstisesti ja loppuu hieman sekavasti. Välillä mennään kovaa ja korkealta, niin ettei lukija oikein ymmärrä missä mennään, välillä hengitys pääsee tasaantumaan. Tykkäsin kyllä kovasti, mielestäni Tuomaisen terävä tyyli hioutuu kirja kirjalta yhä terävämmäksi.

Tosin... Kirjan juoni oli aika ennalta-arvattava. En tiedä, oliko se Tuomaisen tarkoituksenakin, että lukija tietää enemmän kuin päähenkilö, vai oliko tämä vain sattumaa, mutta kyllä... Minä arvasin ainakin jo vähän yli puolen välin, että mitä tulee tapahtumaan. Loppu oli totta kai sellaista tykitystä, ettei sitä kukaan olisi pystynyt arvaamaan, sen myönnän, ja siitä pisteet Tuomaiselle. Yllätti minut ainakin, vaikka pääpiirteittäin luulinkin tietäväni tapahtumien kulun. Vaikka fraasi "tihenevä loppu" onkin jännitysmaailmassa varsinainen klisee, kyllä hyvin kuvaa kirjan tunnelmaa. Pidin.

Loppu ei, thank God, jää niin mielenkiintoiseen, avonaiseen kohtaan niin kuin Parantajassa, ei lukijaparka olisi kestänyt, jos olisi sellaiseen törmännyt. Tuomainen teki Parantajan lopusta upean, upeasti vihjailevan, avonaisen ja kauniin, synkän ja tumman, ja vaikka tähänkin kirjaan se olisi sopinut, en ehkä sitä olisi kaivannut. Tämän kirjan piti loppua oikeasti.


Synkkää ja tummaa


Antti Tuomaisen Synkkä niin kuin sydämeni on kokonaisuudessaan tosi hienoa jännitystä. Se ei ole niin synkkä ja raskas kuin nimi ja kansikuva vihjaavat, itse asiassa vähän harmi jopa... Olisin toivonut jotain kunnon angstia. Nojaa... Ei Tuomaista turhaan ole kehuttu, enkä minä ole häntä turhaan kehunut. Innolla odotamme jatkoa. Minkälainen helmi Tuomaisesta oikein tulekaan! Ainakin komea hän on...