lauantai 10. tammikuuta 2015

Suomalaista lyriikkaa - eli runoutta (ja bileet!)

Armahda mua vielä kerran, tän elinkautisen verran. Kanssasi kärsisin jos vielä tahdot niin. Armahda mua vielä kerran. Oppinut oon jo sen verran, että vapaus on päätyä kanssasi kahleisiin.
Kanssasi kahleisiin, Juha Tapio 

Tänään tapahtui kuulkaas sellainen ihme, että tämän pojan blogia on katseltu tasan 20 000 kertaa! Wohoo! Kiitos paljon kaikille lukijoille, tästä on hyvä jatkaa! Blogikirjoittamisesta on tullut iso osa arkeani, ja toivottavasti se vielä jatkuukin siten.

Juhlan kunniaksi ajattelin postata teille sellaisesta asiasta kuin lyriikka ja lyriikan merkitys elämässäni. Suomalainen iskelmä on monesti noussut esille blogipostauksissani. Sen melankolisuus ja upeat tunteiden tulkit, joihin kuuluvat niin Rauli Badding Somerjoki kuin Olavi Virtakin. Eikä pidä unohtaa uusia, nyky-Suomen iskelmätähtiä: Vaikka suomipop ja iskelmä ovatkin sekoittuneet viime vuosina sulokkaasti yhteen, eikä niitä oikein enää osaa erottaa toisistaan, on Suomessa yhä monia ns. aitoja iskelmätähtiä. 

Tässä postauksessani haluan kuitenkin painottaa nimenomaan Juha Tapion musiikkia ja lyriikkaa (siitäkin huolimatta, että Tapsa on nimenomaan poplaulaja). Hän ei vain tulkitse tekstejä, hän myös kirjoittaa ja säveltää ne itse. Runouttahan se on, ei sitä ole kieltäminen, niin kuin kaikenlaiset sanoitukset. Harva sitä oikein osaa runoutena katsella, vaikka niinhän se on.

Suomalainen lyriikka on aina ollut itselleni merkittävää. Niihin olen hukuttanut tunteitani ja ajatuksiani. Se syy, miksi juuri nyt tätä postausta kirjoitan, on eräässä miehessä, johon olen tutustunut. Älkääkä nyt sanoko siellä mitään, tuo kuulosti aika romanttiselta mutta ei se nyt niin romanttista ole (ainakaan vielä...). Mutta tämän miehen kanssa olemme keskustelleet lyriikoista ja olen huomannut niiden merkityksen omassa elämässäni - ja varsinkin omassa menneisyydessäni.

Yölinnun sanoitukset ovat täynnä muistoja menneistä.

Popeda muistuttaa äijärokillaan itsetuntoni kehittymisestä yläasteaikoina.

Juha Tapio laulaa ensimmäisestä rakkaudestani ja eron tuomasta katkeruudesta:

Vaikka on meillä paljon menetettävää, minä päätin etten tänään kaiken sortumista pelkää. - - Itki taivas vasten ikkunaa ja tunsin, että tulkoon mitä vaan, jotenkin selvitään kyllä. Että kiinni vielä parsitaan saumat paikoin pettäneet.
Sateinen aamu, Suurenmoinen elämä (2008) 

Jos kysyt miten tähän tultiin, luulen tietäväni sen. Jos kysyt miten jatketaan, minä vaikenen. Minä olen kyllä ollut meihin tyytyväinen. Luullut koko ajan, että säkin tunnet niin. Ja nyt katsot mua ja sanot, ettet tiedä mitä teet. Onko mennyt rikki jotain, mikä ei palaisi enää ennalleen?
Päivin sekä öin, Ohikiitävää (2005) 

Yö on täynnä huokausta rakastavaisten ja lasten. Niiden unissa värit on vahvemmat kuolemaa. Minä päivän polttama haamu tarvitsen kättäsi viileää. - - Risaisen elämän keskellä toistemme syliin tyynnyttiin. Kaikkeen minkä me saimme, kaikkeen mistä luovuttiin. Yksinäisyys, mun ystäväin, meni hetkeks jonnekin. Päivä nousi hiljaa niin kuin aina ennenkin.
Paina pääsi, Suurenmoinen elämä 

Vielä yksi siteeraus ei Juha Tapiolta vaan upealta Somerjoelta. Itseni mielestä Valot on heti Tähdet, tähdet -biisin jälkeen paras Raulin kipale, kaunis, herkkä, puhuva:
Ilta saapuu hiljaa huoahtain. Valot syttyy taakse ikkunain. Ei jää yksinään muut kukaan pimeään. Valot pois yön varjot häivyttää. Vaan en mä niitä sytytäkään en. Luulen tuskin niitä tarvitsen. Kun sinä niin olet valo kirkkahin. Sanoisin liikaakin se valaisee.
Vaan ne ei tiedä, että valo vois säikyttää tän aran tunteen pois. Siis kahdestaan päätettiin, ei milloinkaan valot käy meitä päin palamaan. 

Onnekseni voin sanoa, että suomalainen lyriikka elää ja voi hyvin. Miettikää vaikka Jare Tiihosta, joka kirjoittaa mielettömän upeita tekstejä, riimejä, nopeaa runoutta. Tai Nopsajalkaa tai Elokuu-yhtyettä.

Ja kyllähän tuo Suomi-iskelmä on yhä sitä, mitä ihmiset menevät tanssilavoille tanssimaan ja kuuntelemaan. Näinhän se on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti