keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Äidinkielen opetussuunnitelma ajantasalle?

Ei pelkästään PISA sitä meille kerro vaan myös omat silmämme sen todistavat: suomalaisten lukutaito on heikkenemässä. Tästä on jauhettu nyt jo maailman sivu, mietitty PISA-tuloksia, lasten ja nuorten lukuintoa, syitä ja seurauksia, ratkaisuehdotuksia. 

Lukevatko suomalaiset vähemmän kuin ennen? Onko kielemme vaarassa? Miksi nuoret eivät lue?

En halua huoltanne nyt vähätellä  siinä ei ole sinänsä mitään vähäteltävää  mutta sanon sen verran, että nuoret kyllä lukevat, jos eivät nyt juuri sitä mitä opettajat ja muut haluavat (eli "kunnon" kaunokirjallisuutta) niin lehtiä, sarjiksia, ohjekirjoja, oppikirjoja, Wikipedia-artikkeleita... Kielemme ei ole sen suuremmassa vaarassa kuin koskaan aiemminkaan päinvastoin.

Kiroitusvirheitä



Silti haluaisin antaa teille hieman aihetta miettiä. Totta kai on niitäkin, jotka eivät osaa eivätkä välinpitämättömyydessään haluakaan osata; olen itsekin nähnyt liian monta bussi kuskia ja palo autoa, aivan liian paljon enään-sanaa ja sydämmellistä kirjailiaa. 

Äidinkielen ja kirjallisuuden kuuluisi olla pääasiallisesti se oppiaine, jossa näitä verbaalisia, tärkeitä taitoja opitaan. Toki painotan nyt myös sitä, ettei suinkaan kannata unohtaa muiden oppiaineiden  varsinkaan reaaliaineiden  tärkeyttä tässä asiassa. Esseen kirjoittamistaitoja kuuluisi opetella niin historian, uskonnon kuin äidinkielenkin tunneilla. 

Sama pätee mm. palautteen antoon, ryhmätöihin ja muihin arkielämän perusedellytyksiin.

Ja tässä olisi syytä käyttää hyödyksi sitä kauan hehkutettua sähköistä oppimateriaalia mutta vain harkiten, harkiten tarkasti. Jos asia toimii muutenkin, jos  opettaja osaa tehdä siitä innostavaa (tai edes "ihan ookoota"), sitä on turha väen väkisin ruveta vääntäämään sähköiseen muotoon  kokemukseni niistä eivät ole vain positiiviset.

Kaikkea ei tarvitse sähköistää. Ihmiset osaavat oppia lukemalla kirjasta ja kirjoittamalla paperille. Mutta jos sähköistäminen oikeasti onnistuu, se voi helpottaa monien oppimista, monien sellaisten oppilaiden, jotka eivät oppisi muuten. Ja myönnettävähän toki on, ettei nykyelämässä enää pärjää, jos ei osaa oikein ja kunnolla käyttää sähköisiä vempaimia. Näidenkin opetteluun koululla pitäisi olla aikaa.

Kieleni mun


Äidinkielen oppitunneilla, puhun nimenomaan peruskoulusta, kannattaisikin mielestäni panostaa yhä enemmän ei niinkään kielioppiin  sitä ehtii oppia lukiossakin – vaan kirjoittamisen vapauteen, vastuuteen ja hauskuuteen. Nykyään netti tuo paljon vapautta mutta myös paljon sellaista vastuuta, mitä ei millään oppitunnilla käsitellä. Mikä on sallittua kielenkäyttöä netissä ja mikä ei? 

Totuus on, että suomalaisissa kouluissa häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt. Yhä enemmän on ns. ääritapauksia, jotka eivät jaksa keskittyä, eivät jaksa, eivät kykene, eivät ehkä haluakaan. Heidänkin kuuluisi ymmärtää asioita, ja äidinkieli olisi tässä hyvä lähtökohta.

Samoin se kielioppi, oi kielioppi. Sitäkin voisi karsia jonkin verran  mutta vain oikeista kohdista. Ei kukaan enää nykypäivänä tarvitse tietää illatiiveja tai ablatiiveja, mutta jokainen meistä tarvitsee pilkkuja, isoja alkukirjaimia ja yhdyssanoja. 

Mutta mihin ovat opettajamme valmiit? Missä menee raja, että opettaminen on enää mielekästä, jos opettajille tulee liian kiire, liian paljon opetettavaa ja kasvatusvastuuta? Vai kävisikö tässä toisin päin?

Viimeinen sanani ja se on...


Joka tapauksessa äidinkielen opetussuunnitelmaa voisi hieman uudistaa. Kannattaisiko kirjallisuuden merkitystä lisätä? Kannattaisiko esim. kirjastojen kanssa järjestää asioita? Opettajilla on jonkin verran valtaa päättää esim. kirjastojen kanssa tehdystä yhteistyöstä ja muista tällaisista, mutta aikarajat jaksojen välissä ovat tiukat. Varsinkin lukiossa. Mielestäni tämä pitäisi tehdä ihan lakisääteisesti, mahdollistaa asioita.

Mielestäni äidinkielen ja kirjallisuuden olisi tarkoitus lisätä oppilaiden innostusta omaa kieltään, kulttuuriaan ja verbaalista osaamistaan kohtaan  mutta myös esitellä toisia kieliä ja kulttuureja. Englanti ei välttämättä ole suomen kielen vihollinen, jos vain me emme siitä sellaista tee mielissämme.

Ja kyllä, minun olisi pitänyt lukea englannin kokeeseen mutta sitä vastoin kirjoitin tämä postauksen - heh.

2 kommenttia:

  1. Lukutavat ja -taito muuttuvat. Mutta eihän lukutaito ole pelkästään lukemista tai kielioppia, vaan lukemisen ymmärtämistä. Vaikka suomessa suurin osa osaa ainakin näennäisesti lukea, voi asioiden hahmottaminen ja syvällisempi ymmärtäminen olla heikkoa. Esimerkiksi satiiri ymmärretään väärin tai ei osata lukiessa yhdistää asioita toisiinsa ja kokonaisuus ei hahmotu. Tällaiset taidot yleensä kehittyvät vain lukemalla ja ennen kaikkea monipuolisella lukemisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, aivan, olet ihan oikeassa. Mutta se puhe nuorten kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta lukea on aika hatara väite siltikin. Nuorten tila ei ole niin huono kuin monet luulevat - olen nähnyt syvää fiksuutta ja ns. lukeneisuuta.

      Poista