perjantai 17. huhtikuuta 2015

Rasismi: Kansankodin pimeämpi puoli

Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli 

Atena, 2015


SMR:n [Svenska motståndsrörelsen] jäsenet esiintyvät medialle suunnatuissa kuvissa mielellään aseistettuina ja uhkaavina - - Maaliskuussa 2008 poliisi teki kotietsinnän muutaman SMR:n aktivistien koteihin. Ratsiassa löytyi esimerkiksi kaksi automaattiasetta - - Ruotsin turvallisuuspoliisi SÄPO pitää järjestöä nykyisin suurimpana uhkana maan sisäiselle turvallisuudelle.

Ruotsi 70-luvulla. Suomalaisia maahanmuuttajia, finnjäveleitä, niin kuin moni heitä kutsui. Syrjintää, alkoholismia, työttömyyttä. Paikka liukuhihnatehtaalla Volvolla.

Ruotsi 90-luvulla. Maahanmuuttajat, uusnatsit, rotusyrjintä. Hakattuja tummaihoisia, syrjittyjä maahanmuuttajataustaisia lapsia. 

Ruotsi 2010-luvulla. Oikeistopopulismi kasvattaa suosiotaan, aivan kuten kaikkialla muuallakin Euroopassa. Niin Suomessa, Kreikassa kuin Saksassakin.

Nämä esimerkit ovat vain jatkumoa Ruotsin puhdasoppisuuden ajoista, joissa arjalainen, vaalea ja sinisilmäinen ruotsalainen oli puhtain mahdollinen rotu. Rotusyrjintä ei suinkaan kosketa pelkästään Ruotsia ja ruotsalaisia, vaan se on edelleen ja varsinkin nyt yleismaailmallinen ongelma, mutta tässä kirjassa perehdytään siihen, mitä oli tuon kiiltävän, puhtaaksi hiotun kansankodin takana. Ja mitä siellä kytee yhä, jopa voimakkaampana kuin ennen.

Kirjallisuudesta


Okei, vaikka Tapio Tamminen onkin mitä kokenein tutkija ja kulttuurihistoriaan perehtynyt tohtori, on varmasti monen aika vaikea niellä sitä, että hän kirjoittaa kirjansa Ruotsista ja Ruotsin rotusyrjinnän historiasta. Ainakin itselläni ensimmäinen kysymys oli: Eikö olisi uskottavampaa, jos jonkun ruotsalaisen tutkijan kirjoittama teos suomennettaisiin? Nyt kyllä jonkun ruotsalaisen on kirjoitettava teos vaikka Suomen mämminsyönnistä ja eukonkannosta!

Itse kuitenkin avasin kirjan täysin avoimin mielin. 

Kirjallisuus todellakin sivistää. Ja nimenomaan monipuolinen sellainen. Kansankodin pimeämpi puoli -kirjaa lukiessa voisi vaikka vilkuilla Mats Wahlin nuortendekkareita, erityisesti kirjaa nimeltä Näkymätön (Den osynlige, Otava, 2005). Jo postatessani Wahlin kirjasta, jota muuten ihailen edelleen kovasti, mainitsinkin Ruotsin hämärän menneisyyden rotusyrjinnän osalta.

Ruotsissa pakkosterilaatiolakeja toteutettiin paljon järjestelmällisemmin kuin tuona aikana muissa Pohjoismaissa. Niin kuin monissa muissakin maissa, joissa on ollut eugeenisia (rotuhygienisiä) liikkeitä ja toimenpiteitä, myös Ruotsissa haluttiin etsiä epäkelpoja, kansakunnan puhtauden tuhoavia ihmisryhmiä - joko ne löydettiin helposti tai sitten ne runnottiin läpi. Tattarit, joihin kuului romaneja, "sekarodullisia" ja oikeastaan vähän kaikenlaisia erilaisia ihmisiä, olivat hyvä esimerkki tästä:
Tattareihin kohdistettuja eugeenisia toimenpiteitä on pidetty esimerkkinä siitä, kuinka rotubiologia loi oman todellisuutensa. Jos kansakunnan sylkykupiksi sopivaa vähemmistöä ei ollut, se oli luotava vaikka väkisin.
Välikommentti: Nykyinen Suomen translakihan määrittelee, että jokaisen virallisesti sukupuoltaan korjaavan on oltava lisääntymiskyvytön. Tämähän lähentelee tätä eugeenista, epäkelpojen yksilöiden steriloimista? Ettei Suomeen pääsisi syntymään uusia, transihmisten kieroonkasvaneita jälkeläisiä?

Joka tapauksessa, oli miten oli, Tammisen kirja avaa myös nyky-Ruotsin islamofobiaa, antisemitismiä ja ksenofobiaa. 

Yhteenveto kirjasta


Kansankodin pimeämpi puoli on todella, todella hyvä historian oppitunti ruotsalaisen, kiiltokuvamaisen kansankodin negatiivisista puolista. Mutta valitettavasti se meinaa jäädä vain siksi. Sen olisi mielestäni pitänyt raottaa kansan tuntemuksia, koko Ruotsin ajatuksia, eikä vain kerrata luentoimaisesti nimiä ja vuosilukuja. Se kyllä, varsinkin loppupäässä, tultaessa lähelle nykyaikaa, kertoo myös jonkin verran populaarikulttuurin tuotoksista, jotka on valjastettu äärioikeiston käyttöön, mutta niistäkin vain harmillisen vähän.

Olisiko tässä paikka jollekin toiselle kirjalle? Tilausta olisi?

Äärioikeisto on kuitenkin nimenomaan ihmisten luoma järjestelmä, joka vaikuttaa ensisijaisesti ihmisten välisiin suhteisiin. Kuinka moni ruotsalaisista kannattaa näitä aatteita? Nyt kirjasta jää aika hämmentynytkin olo: Kuinka isoksi äärioikeisto Ruotsissa on kasvanut? Prosentuaalisia lukuja annetaan kyllä ja muuta mukavaa, mutta olisi ollut kiva, jos siihen olisi käytetty enemmänkin aikaa. Tosin, historian kirjahan tämä on.

Mutta, kaikesta huolimatta, Tammisen kirja on erittäin valaiseva, se antaa uusia näkökulmia ja valaisee esim. Ruotsin ja Saksan välisiä suhteita toisen maailmansodan aikana.

Se pistää miettimään sitä, mille suljemme silmämme. Haluammeko tehdä niin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti