sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äiti ei ole aina kiltti kaveri

Äitienpäivä on täällä taas, ja se tarkoittaa miljoonia ruusuja, suklaarasioita ja tuhansittain liian suuria yöpaitoja, t-paitoja, mitä lie, joita isät lapsineen ovat ostaneet. Ja toki aivan syystä. Äitiä halitaan ja pusitaan, koska äidin työ on rankka. Se on koko eliniän rasite - ja samalla voimavara.

Vaan pitääkö kaikkia äitejä halata?

Kaunotar ja hirviö - samassa paketissa



Pari vuotta takaperin, äitienpäivän kynnyksellä, Kodin Kuvalehdessä oli juttu siitä, pitääkö äitiä kunnioittaa, muistaa ja äidistä tykätä, vaikka se olisi minkälainen hirviö. Pitääkö kunnioittaa äitiä, joka on toiminut törkeästi lastaan kohtaan?

Otetaas esimerkki asiasta: minun äitini on uhannut heittää minut pellolle koska olen kuka olen. Hän on haukkunut minua ja sateenkaarevia ystäviäni huuhaa-tyypeiksi ja sairaiksi. Erään ystäväni äiti, sen sijaan, haukkuu edelleen täysi-ikäistä tytärtään läskiksi ja rumaksi julkisella paikalla, ja toteaa monesti hänet kelvottomaksi kakaraksi.

Ja joka äitienpäivä me halaamme äitiämme ja annamme hänelle lahjan. Minä tiedän oman äitini rakastavan minua suunnattomasti, joten minun kohdallani asia ei ole näin paha. Hänellä on selvät syynsä toiminnalleen: hän haluaa aina kontrolloida kaikkea, eikä se kohdistu pelkästään minuun.

Kaverillani tilanne alkaa olla jo hieman eri: hän ei ole vuosiin pystynyt olemaan luontevasti äitinsä kanssa, eikä hän oikein haluaisikaan olla tekemisissä tämän kanssa. Hän haluaisi pitää hieman taukoa tästä kieroutuneesta äiti-tytär-suhteesta, jossa äidille on muodostunut monsterin rooli.

Äitiydestä 



Mutta eihän äitiä voi jättää. Äitiä ei saa moittia, sen ei saa antaa kuolla yksin, sitä pitää muistaa, koska onhan oma äiti aina se pullantuoksuinen mamma, jolle annetaan "maailman paras äiti" -mukeja.

Kuvalehden artikkeli totesikin sen lopuksi: oma äitikin on vain ihminen, toisaalta sillä on usein syynsä toimia niin kuin toimii - ja toisaalta, jos äidin aseman ihmisenä muistaa, on helpompi muistaa myös se, ettei äiti ole aina oikeassa, eikä äitiä aina tarvitse kunnioittaa. Äitikin voi toimia lastaan kohtaan väärin, ja jos järkevä puhe ei auta, on lapsen tajuttava lähteä kierosta suhteesta pois.

Rumia totuuksia



Tänäkin päivänä Suomessa vietetään virallisen äitienpäivän myötä hieman epävirallisempaa päivää: niiden lasten päivää, jotka ovat menettäneet äitinsä tällä tavoin, he ovat vain joutuneet katkaisemaan välinsä vanhempiinsa - tai vanhemmat ovat katkaisseet heihin. Nämä lapset ovat usein jotakin, mitä vanhemmat eivät ole voineet sietä: sateenkaarevia, uskonnon takia hylättyjä, ehkä jopa kehitysvammaisia.

Näille lapsille äitienpäivä on usein katkera. Osa on hyväksynyt sen ja voi viettää äitienpäivää esim. kumppanin äidin luona. Osa ei usko vieläkään todeksi sitä, että oma äiti on jättänyt hänet. Se tekee ruusuntuoksuisesta päivästä kiduttavan.

Joka tapauksessa hyvää ja kaunista äitienpäivää kaikille - en uskokaan, että teistä kukaan on näin paha äiti kun minä kerroin tässä! Nauttikaa vanhemmuudesta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti