sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Luin: Myöhempien aikojen pyhiä, Juha Itkonen

Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä

Tammi, 2003

Luokitus: Ihastuin


Väkevä.

Tarkka.

Kriittinen.

Harvoja kirjoja löydän suoraan jostakin toisesta blogista, mutta tämän tein: Luettua-blogin Sanna kirjoitti aivan vastikään tästä Juha Itkosen esikoisromaanista. 

Olin äimän käkenä: Kuinka tällainen kirja on edes jäänyt minulta huomaamatta? En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että Itkonenkin on aloittanut jostain, Itkonenkin on joskus julkaissut sen ensimmäisen romaaninsa. Vau.

Nykyisten aikojen pyhät


Mormonikaksikko Mark ja David tulevat kaukaa Yhdysvalloista, tuhansien uskontojen, kielien ja kulttuurien maasta, Suomeen. Maahan, jossa kaikki näyttää aluksi harmaalta, tympeältä ja vanhanaikaiselta. Ihmiset kiertävät mormonit kaukaa, eivät tervehdi naapuriaan ja ovat maallistuneet niin, että henkiset sanansaattajat ovat pulassa. Lähestystyö ei tunnu onnistuvan.

Matkallaan Suomessa he kohtaavat suomalaisia aidoimmillaan: saunassa, kaupan kassalla, ambulanssissa. Pian Markin ja Davidin välit alkavat rakoilla, ja hiljainen yhdessäolo särkyy.

Kirjan jännitys, kipinä, perustuu Davidiin, joka kamppailee uskonsa, menetystensä ja toiveidensa kanssa. Suomalainen Emma-tyttö hurmaa hänet, ja pian hän joutuu kohtaamaan pahoja kysymyksiä: Kuka antaa luvan rakastaa? Onko Jumala oikeassa?

"Suomessa on kahdenlaisia mieskirjailijoita: rumia ja Juha Itkonen."


Mikko Rimmisen varsin itseironinen tokaisu Hyvissä ja huonoissa uutisisissa jäi mieleeni. Sillä onhan nyt herranjestas Itkonen ehdottomasti yksi Suomen komeimmista ja viehättävimmistä mieskirjailijoista, jos ei peräti komein.

Ja minullapa on muuten Itkosen nimmarikin! Kyllä vain, olen oikein keräillyt eri kuuluisuuksien autograafeja, ja sieltä löytyy tällä hetkellä myös Salla Simukan nimmari. Kuten myös Mika Häkkisen ja Juha Tapion  ja monen muun.

No mutta, se siitä sitten. Ulkonäkö ei ole kirja-arvosteluissa arvioinnin kohteena, mutta toki se luo kivaa silmänruokaa. Enkä tietenkään googlannut kaikkia mahdollisia Itkosen kuvia...

Kirjasta


Itkonen ei suinkaan ole pelkästään komea: hän osaa myös kirjoittaa. Se, kuinka tarkasti hän kuvaa suomalaisia, suomalaisuutta, sortumatta kuitenkaan liiallisiin stereotypioihin, se on taikuutta. Suomalaisen perusmiehen kuva on kuorruttunut saunalla, saunaoluella, hienoisella huumorintajulla ja rauhallisella vaitonaisuudellaan. 

Ja se kuva on kaunis. Itkonen hyppää ulkomaalaisen saappaisiin, ja on selvästi tarkkaillut kanssaihmisiään ja kollegoitaan kaikkialla. Niin elävästi hän kuvaa meitä. Suomalainen on sympaattinen, avulias ja ystävällinen, mutta antaa tilaa hengittää ja elää.

Näkee David matkallaan myös toisen puolen Suomesta: juottolat, juopot, itsetuhoiset yh-äidit ja yksinäiset vanhukset sairaalavuoteissa. Hän näkee, ettei itseään hurskaana pitävä ihminen ole läheskään aina nöyrä, köyhä ja antelias. Yhtä hyvin se voi olla muista ihmisistä eristynyt, valvontakameroilla ja aidoilla varustautunut rikas mies.

Huomioita


Davidin ja Markin  varsinkin siis Davidin  lähetysmatka Suomessa kuvataan hyvin elävästi ja rikkaasti. Väkevästi. Tästäkin moni on ollut ja tulee olemaan eri mieltä, mutta minä pidin kirjasta todella paljon. 

Haluaisin eritoten kiinnittää huomionne Itkosen kykyyn siirtyä ajasta toiseen, hän osaa käyttää siirtymiä oikein loistavasti. Tästä hyvä esimerkki on tässä, jossa hypätään yllättävänkin iso aikaväli, kokonainen kesä, yli suoraan elokuuhun:
Joskus elokuun lopussa aloin juosta. Kierroksen jälkeen söin päivällistä Markin kanssa ja makasin hetken olohuoneen sohvalla, sitten vaihdoin vaatteet ja lähdin. Oli vieläkin kuuma, vaikka maa vaihtoi jo väriä: siellä täällä lehdet hohtivat keltaisina ja puissa oli punaisia marjoja.
Kirjoittajana tiedän, kuinka vaikeita siirtymät ovat. Ne tökkivät, ne junnaavat, ne ovat kliseisiä tai muuta vastaavaa. Itkonen hallitsi tuon kyvyn siis jo esikoiskirjassaan, ihailtavaa!

Aamen


Olen tässä abivuoden lopuksi kirjoittamassa muutamia pieniä yo-aineita, niiden mukana uskonnon. Uskonnon kurssien suosio on romahtanut sen myötä, kun Suomesta on tullut teknologiayhteiskunta. Eräälläkin kurssilla on vain kaksi opiskelijaa, ja pelkään, että joudun käymään kyseisen kurssin itsenäisenä.

Mielestäni ihmisten tulisi tietää eri uskonnoista ja elämänkatsomuksista enemmän. Buddhalaisuus, hindulaisuus ja muut meille suomalaisille harvinaisemmat uskonnot jäävät pahasti opetussuunnitelmien ulkopuolelle.

Itkonen näyttää pienen palan mormonien elämästä, ja ei voi kuin ihailla sitä taustatiedon määrää, mitä hän on joutunut hankkimaan. 

Luin. Koin. Ihastuin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti