perjantai 31. heinäkuuta 2015

Luin: Pieniä sankaritekoja, Satu Piispa-Hakala

Satu Piispa-Hakala: Pieniä sankaritekoja

Kustannus Aarni, 2015

Mistä minulle: Suoraan kirjailijalta, signeerattuna 


Marja-Leena, joka käyttäytyy kuin sunnuntain päivällistä ei olisi ollutkaan, on ostamassa kotiin kuntosalia ja palkkaamassa fysioterapeuttia. Hän säntäilee sairaalasta erikoisliikkeisiin ja asiantuntijalta toiselle kuin itseään hoitaen. Haluaisin tarttua käteen ja kysyä rakastaako hän vielä minua.
Anna tahtoo pakkomielteisesti eroon kuluttamisesta, kuluttajista ja kaikesta, mikä tuhoaa luontoa. Hän taistelee tuulimyllyjä vastaan samaan aikaan, kun hänen vanhempansa – Hanski ja Marja-Leena  riutuvat omassa elämässään, toisissaan kiinni mutta silti irrallisina. Samaan aikaan, kun koko muu maailma riutuu ja kuihtuu, ihmiset ponnistelevat eteenpäin tietämättä oikein itsekään, minne ovat menossa. Lanka kiristyy.

Kirjailijasta


Satu Piispa-Hakalaan törmäsin ensimmäisen kerran pienessä kunnassa nimeltä Rantasalmi, joka monelle stadilaiselle, porilaiselle tai manselaiselle ei sano mitään  varokaa vain, Rantasalmi on ehdottomasti eräs Etelä-Savon kulttuuripaikoista. Siellä on vireää teatteritoimintaa, kirjoitustoimintaa ja vaikka mitä toimintaa.

Siis kaikkea sitä, mitä muista kunnista vain vähennetään.

Piispa-Hakala itse asuu Juvalla, ja minäkin asun siellä jossakin, keskisuuressa, keskimääräisessä ja kertakaikkiaan keskinkertaisessa kaupungissa. Minä ja hän päädyimme kuitenkin samalle kirjoituskurssille, josta täällä blogin puolellakin kirjoittelin. 

Ja kurssin lopulla hän jopa suostui signeeraamaan oman teoksensa juurikin minulle!

Öhm hmm jaaa


Kaikki kirjabloggaajat, jotka tuntevat jonkun oikean kirjailijan, tietävät, miten vaikeaa on tämän tuttavan tai kaverin kirjasta kirjoittaa. Piispa-Hakalan tapauksessa asia on vieläkin haastavampi, sillä hän on tarttunut minulle aika tuntemattomaan aiheeseen: kulutushysteriaan, luonnonsuojeluun, ihmisen ja luonnon kohtaamiseen. 

Luonto on toki lähellä sydäntäni, ja itsekin koen aikamoista vastuuta luonnosta ja sen hoitamisesta. Että täällä olisi meidänkin jälkeen jotain. Silti juuri tähän teemaan pohjautuva kirjallisuus on minulle aika tuntematonta.

Piispa-Hakalan esikoisteos ei toki kerro pelkästään luonnonsuojelusta, ei tietenkään! Päinvastoin, aivan kuten monissa tämän tapaisissa kirjoissa, myös tässä kuluttaminen, luonnon tuhoaminen ja muu tällainen on vain sivutoimintaa  pelkkä tekosyy, jotta kirjailija voi kuvata ihmiselämää tarkasta, tarkemmin. 

Ja ah, kuinka hän sitä kuvaakaan! Ihmisten elämät ovat niin karuja ja kuluttamiseen tottuneita, että se alkaa mennä absurdisuuden ja huumorin puolelle. Pariskunta jonottaa uuden superhypermarketin avaamista  voih, se oli kyllä kaikkein upein kohtaus.

Kaikki ei ole kuitenkaan pelkkää hauskaa ilottelua ja kielileikittelyä. On oikeita ihmisiä, tuntevia ihmisiä, jotka rämpivät kuka minnekin. Pienissä sankariteoissa on vain annettu palaa, ja monet henkilöt on kuvattu niin riutuneina, että on pakko nauraa.

Pienuudesta


Ihminen on pieni kaiken muun keskellä. Se voisi olla Pieniä sankaritekoja -romaanin ydinajatus. Siihen jos vielä haluaisi jotain lisätä, niin ehkä fraasin "mutta hän voi tehdä silti paljon". 

Piispa-Hakalan romaani on hyvin osuva juuri tähän aikakauteen. Ihmiset väsyvät, saavat burnoutin, kuluttavat, avioituvat ja eroavat. Se on realismia mistä minä pidän.

Esikoisromaani ei kuitenkaan osunut kaikessa ihan maaliin. Tarkkaan en oikein osaa sanoa, mistä jäi vajaaksi, mutta aivan kaikkea en pystynyt nielemään. Esikoiseksi Pieniä sankaritekoja on yllättävän ehjä ja kokonainen, mutta se ei tyydytä minua täysin. 

Olen aikakauteni kuluttaja: luen ja luen, mutta mikään ei meinaa riittää. Ironiaako?

2 kommenttia:

  1. Miska, tämä on hyvä ja rehellinen arvostelu! Harvoin löytää kiinnostavistakaan kirjoista sellaista, jossa aivan kaikki olisi paikallaan.
    Minun blogissani 'Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia' on sinulle kesähaaste. Vastaathan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ystäväiseni! Vastaan mielelläni haasteeseesi, kunhan junamatkoiltani ennätän :D

      Poista