lauantai 22. elokuuta 2015

Hamina-mökki-Tampere-mökki

Kesä on reissailun aikaa. 

Pyh, olipa tosi tylsä aloitus, aloitetaanpa uudelleen:

Kun lähestulkoon landella asuva nuori poika astuu ensin Haminan vanhoille, upeille kaduille ja sitten Tampereen ihmisivilinään, on hänellä paljon ihmeteltävää. Vaikka onhan sitä meilläkin päin mukulakivikatuja (peräti kaksi kappaletta!) ja vaatekauppoja (niitäkin peräti kolme!). 

Kässäsitte kyllä, mitä meinaan.

Viime viikot olen ollut tiukasti kiinni yo-kirjoituksissa, ruotsin epäsäännöllisten verbien tenttaamisessa, kaikessa siinä. Koulu alkoi rytinällä, ja hiljaisuus laskeutuu vasta 18. päivä syyskuuta, kun ruotsin yo-kokeet ovat ohi. 

Siksi tämä pieni blogihiljaisuus, olen pahoillani. 

Tämän postauksen tarkoitus on olla viimeinen vilkaisu kesään, viimeinen mahdollisuus nauttia intiaanikesän lämmöstä. Koko kesä kului aika pitkälti reissatessa, ja tämänkin blogipostauksen pohjan kirjoitin jo heinäkuussa, Tampereella, samaan aikaan kun kaikennäköiset ja -kokoiset ihmiset vilahtelivat, ryntäilivät, matelivat tai vain kävelivät ohitseni. Oli inttimiestä ja rauhanturvaajaa, oli eläkeläisiä ja aivan pikkulapsia. Turisteja.

Suurimman osan kesälomastani vietin mökillä, totta kai. Jo ennen sitä ehdin piipahtaa Haminan ja Helsingin sykkeessä. Pääkaupunki on harmillisen tuntematon minulle, joten jokainen kerta on yhtä vaikuttava. Mökillä oli aikaa kirjoittaa ja lukea. Junassakin olisi ollut, ellen olisi joutunut juuri lastenvaunuun. Oli siinä korvissa pitelemistä, kun monenikäiset taaperot huusivat milloin janoonsa, milloin tylsyyteensä.

Aavan meren tuolla puolen? Mökkimaisemaa





Yritti eräs vanhempi rouva lukeakin siinä touhussa, vaan en montaa kertaa nähnyt hänen kääntävän sivua. 

Mökkikuvia olisi niin totta maar paljon kuin vain jaksaisitte katsella. Sen takia voimme siis vaihtaa jo Haminaan ja Tampereeseen. Haminan vanhoja katuja kävelin koiran kanssa, joka ei harmillisesti ole omani vaan erään ystäväni villakoira. Vanhat kadut ja villakoira, hyvä yhdistelmä!

"Voi, miten söpö koira sulla on!"

"Saako sitä silittää?"

Huomion määrä kasvoi kaksisataakertaisesti.

Haminan kauniita, vanhoja rakennuksia



Tampereelle meni taasen etupäässä tapaamaan ystäviäni sekä shoppailemaan. Budjettini oli aika liukuva, siitä sadasta eurosta kolmeensataan, joten paljon oli ostettavaa ja hypisteltävää.

Kissakahvila Purnauskis! Mauuu!


Ööö? Tampereen luonnontieteellisen museon poropatsaan kyljessä luki tällaista. Onkohan joku siis yrittänyt ruokkia pororaukkaa? 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti