keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Aika juoksee alta pois

Kaikki mitä teemme on väärin. Aina pitäisi osata, olla parempi, tuottavampi ja tehokkaampi. Aina pitäisi muistaa enemmän, kymmenen salasanaa, kaksikymmentä salasanaa, historian kurssin sisällön, matikan yhtälöt

En tiedä, onko lukio oikeasti vaikeampi kuin ennen, mutta aikaa tuntuu olevan ainakin vähemmän  yhteiskunnan yleinen halu tuottaa enemmän lyhyemmässä ajassa heijastuu myös lukioihin. Ja mikä pahinta: tämä vääristynyt kehitys alkaa aivan alussa. 

Itse olen kokenut tämän syksyn todella rankkana. Olen nähnyt, kuinka huolellisesti rakennetut pilvilinnat romahtavat (oih, miten intertekstuaalinen viittaus!). Olen kokenut, etteivät voimavarani enää riitä tällaiseen puuskuttamiseen. Yo-kokeet ovat toki yo-kokeet ne menivät osaltani oikein mallikkaasti  mutta kaikki muu tuntuu todella raskaalta. Koen tällä hetkellä maailman menon liian kovaksi itselleni. Vaatimukset ovat liian korkeita  en minä kykene niitä saavuttamaan.

Koko ajan pitäisi olla paras. (Meinasin muuten kirjoittaa, että "koko ajan pitäisi olla parsa"...) Eikä ihminen opi virheistään. Minäkin puuskutan aivan samaan tahtiin kuin neljä vuotta sitten, jolloin maailmani pimeni. 

Harmillisinta tässä kaikessa on se, että yhä nuoremmat kokevat maailman liian raskaana. Minä sain burnoutin 14-vuotiaana, herranjumala. 

Moni on saanut jo nuorempana.

Uusimmassa Opettaja-lehdessä (joka ilmestyy kaikille OAJ:n jäsenille) haastatellaan lastentarhaopettaja Minttu Ilveskivi-Hentilää, joka esittää oman huolensa koulutuksen suhteen. Häntä huolettavat tulevat säästöleikkaukset ja se, kuinka ne vaikuttavat esim. lasten hellyydenosoituksiin. Jos kaikkeen muuhun panostetaan, jäävätkö lapsen kehityksen kannalta tärkeä hellyttelyt ja sylihetket väliin?

Kuinka opintoihin kohdistuvat leikkaukset vaikuttavat oppilaiden hyvinvointiin? Minä en vastusta leikkauksia näin vaikeina aikoina, mutta olisi pyrittävä siihen, etteivät esim. koulupsykologit ja muut tärkeät ihmiset menettäisi työpaikkojaan. Toisaalta: tiukan paikan tullen koulutus voikin ryhdistäytyä ja nähdä omat heikkoutensa.

Se on loppupeleissä kouluista itsestään kiinni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti