torstai 29. lokakuuta 2015

Satu Piispa-Hakala - ja kahden viikon saikku

Satu Piispa-Hakala julkaisi tänä vuonna esikoisromaaninsa Pieniä sankaritekoja (Aarni-kustannus). Nyt tuosta maailmaa ja kulutusyhteiskuntaa parodisoivasta romaanista tehdään musikaali! Savonlinnan Taidelukio, tuttujen suussa taikkari, tekee Pienistä sankariteoista musikaalin. 

En itse liity musikaaliin kuin kiertokautta: tunnen sekä Piispa-Hakalan (oikeastaan, olen juuri ilmoittautumassa hänen pitämälleen kirjoituskurssille) sekä tunnen vielä osan niistä, jotka tekevät tätä musikaalia. Monet taikkarilaiset ovat itselleni hyviä kavereita.

Hienoa! Mahtavaa! Taikkarilaisten tuotannot ovat aina olleet korkealaatuisia, joten ei kannata vaipua "pyh pah, eihän nyt teinit mitään osaa" -masennukseen. Kyllä osaavat!

Sitten hieman muihin aiheisiin: Jouduin tässä yllättäen parin viikon sairaslomalle, jonka aikana en saisi istua. Siispä... Katsellaan, miten blogihommat sujuvat. Ainakaan kovin pitkiä sepustuksia en tule kirjoittamaan.

Kaunista syksyn jatkoa kaikille!

torstai 22. lokakuuta 2015

Liebster Award -tunnustus

Voi voi! Kiitos, rakas Lukumato tunnustuksesta! Klassikkojen lumoissa -bloggaaja kirjoitti vielä hienot perustelutkin. Rakastuin Lukumadon ihaniin ruotsinkielisiin vastauksiin, ja olin jo piirun verran valmis itsekin krijoittamaan ruotsia. Jos saan kehua itseäni, kirjoitin juuri E:n ruotsista ylioppilaskokeissa! 

Päädyin silti ihan suomeen - saatan olla tylsä mutta syyslomalla (syysloma!) en jaksa tarttua kieliopillisiin ongelmiin.


1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Lukumadon kysymykset olivat kinkkisiä ja sellaisia, että niitä oikeasti joutui pohtimaan. Siksi kesti näin pitkään ennen kuin vastasin.

1. Miksi pidät juuri kirjablogia?

Olen miettinyt, pitäisikö minun joskus tulevaisuudessa perustaa toinenkin blogi, gluteenittomiin ruokiin erikoistunut blogi. Olen jopa ihan oikeasti ollut lähellä sen pisteen saavuttamista, kunnes kärsivällisyys on pettänyt. Eli ei, ei ole ihan itsestäänselvyys, että pidän juuri kirjablogia. Se on minulle kuitenkin luontevin vaihtoehto - moni muu blogigenre nojaa aika pitkälti kuviin ja visuaalisuuteen, missä en koe olevani hyvä. 

2. Luetko klassikoita?

Yritän lukea. Minullahan on menossa äidinkielen kurssi, jossa luetaan nimenomaan uusia ja vanhoja klassikoita. Katsotaan, ehdinkö saada sen valmiiksi ennen kevättä. Tykkään Väinö Linnasta ja Ernest Hemingwaysta sun muista, joten en voi sanoa vihaavani klassikkojen lukemista. Ja mikä oikeastaan on klassikko?

3. Mikä on paras klassikko, jonka olet lukenut?

Oscar Wilden upea, fantasiamainen Dorian Grayn muotokuva. Wilde on minulle pikemminkin historiallinen hahmo kuin kirjailija/runoilija, koska hänen ansiostaan myös Suomessa ruvettiin puhumaan homoudesta 1800-luvun loppupuolella. Hän oli aikansa kohujulkkis.

4. Pidätkö runoista tai näytelmistä?

No en oikeastaan... Runoja nyt luen aina silloin tällöin, samoin joitakin klassikkonäytelmiä, mutta suurimmaksi osaksi nämä ovat aika tuntemattomia minulle. Toki pidän paljon näytelmien katsomisesta, mutta niiden lukeminen paperilla tuntuu oudolta.

5. Blogiaikasi paras kirja? Miksi?

Ensimmäisenä tulevat nyt mieleen kaksi Islantiin sijoittuvaa kirjaa, Sjónin Poika nimeltä Kuukivi ja Anna-Kaari Hakkaraisen Purkaus. Molemmat olivat satumaisia, runollisia ja täynnä äärimmäisen kauniita yksityiskohtia aikansa Islannista. 

6. Kertoisitko jostakin sinulle tärkeästä kirjailijasta?

Varpu Vilkuna (1951-2014) osasi koota 90-luvun nuorison ajatukset kansien väliin niin, että minäkin niihin hurahdin 2000-luvulla. Postasin hänen Rulla ja Tuhkasiivet -kirjoistaan jo silloin, kun tieto hänen kuolemastaan saavutti minut. Hän ei tuottanut paljon, eikä hän ole sellainen nuorten ikuinen suosikki kuin esimerkiksi Tuija Lehtinen on edelleen. Hän on kuitenkin koskettanut minun sisimmässäni jotain sellaista kohtaa, mitä en unohda koskaan.

7. Haaveiletko oman kirjan julkaisemisesta? Miksi/miksi et?

Totta kai haaveilen edelleen, ei se ole mikään salaisuus. Miksi? Koska minulla on palava halu kirjoittaa jotakin, mikä oikeasti tavoittaa ja mikä oikeasti koskettaa ihmisiä. Koska minulla on pakonomainen tarve nähdä oma nimi kirjan kannessa.

8. Luetko muilla kielillä kuin äidinkielelläsi?

En... Vaikka pitäisi varmaan. Englantia en osaa, ruotsia ei oikein löydy. Asun Itä-Suomessa, keskikokoisessa kaupungissa, jossa ei ole ruotsinkielistä kirjallisuutta. Olen aina haavellut lukevani Mats Wahlia alkuperäisellä kielellään.

9.  Kertoisitko jonkin laadukkaan tietokirjan?

Ville Kivimäen Murtuneet mielet imaisi minut täysin mukaansa. Sota-ajan psykologinen näkökulma on edelleen hyvin tabu aihe, jota Kivimäki avasi kirjallaan. Jo pelkästään Murtuneiden mielien kansikuva, rikottu Tuntematon sotilas -hahmo, herättää mielikuvan uuden ajan historian tutkimuksesta.

10. Mitä sinulla on kirjahyllyssä? Siis minkälaisia kirjoja?

Paljon tietokirjoja, varsinkin historiaan ja taidehistoriaan liittyviä. Jonkin verran dekkareita (niiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti). Sotakirjoja. Nuortenkirjoja. Sekaisin Linnaa, Liksomia ja Lehtolaista.

11. Mikä kirjoissa on parasta?

Ihmiskuvaukset. Tarkat, täsmälliset, persoonalliset ihmiskuvaukset. Rakastan pikkutarkkoja kuvauksia traagisista ihmiskohtaloista, joiden elämässä rypyt kertovat elämänkokemuksesta ja pieni kaljamaha elintasosta.

Nonih! Se oli siinä! Huhu! Kiitos Lukumadolle kysymyksistä. Kuten palkintoon kuuluu, on kannatettavaa, että laitan palkintoa eteenpäin. Tässä kolme blogia, jotka mielestäni ovat ansainneet palkintonsa. Ja alapuolella myös kysymykset!

1. Minkä perusteella tartut kirjaan ensimmäistä kertaa? Kansi, juonikuvaus vai jokin muu?

2. Oletko pöytälaatikkokirjoittaja? Siis luetko vain vai tykkäätkö itse luodakin jotain? Mitä kirjoitat jos kirjoitat?

3. Mitä muuta harrastat kuin kirjallisuutta?

4. Oletko sosiaalinen lukija? Pidätkö pitkistä keskusteluista lukupiirin tai ystävän kanssa vai onko lukeminen sinulle henkilökohtainen kokemus? (kuten se minulle aika pitkälti on, jos ei oteta lukuun bloggaamista)

5. Kuinka bloggaaminen on muuttanut sinua?

6. Kuinka pitkään hiot blogipostauksiasi? Kirjoitatko kerralla kaiken vai palaatko myöhemmin muokkaamaan?

7. Kuinka rehellinen uskallat olla blogatessasi?

8. Kerro yksi asia, joka ilahduttaa sinua tänään.

9. Kerro yksi asia, johon olet tyytymätön.

10. Kehu itseäsi muutamalla virkkeellä.

11. Oletko hetkessä eläjä? Osaatko nauttia pienistä asioista?



1. Kirjakaapin kummitus

Kirjakaapin kummituksessa tykkään hänen analysoivasta otteestaan. Hän on vähän niin kuin minäkin: tykkää höpistä ihmisistä ja ihmiskuvauksista. Luen aina ahmien hänen postauksensa.

2. Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Lukukauden Jaana kirjoittaa monista sellaisista kirjoista, joista en ole kuullutkaan ja joihin tahdon heti tarttua. Hän osaa pukea sanoiksi monia tuntemuksia, joita minä en osaisi. Hän kirjoittaa silleen freshisti, tuoreesti.

3. Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia

Marjatasta on tullut ihmisenä minulle yllättävän läheinen. Hän on hyvin vahva ja kestävää tekoa, ja on ollut hyvin rehellinen blogilleen. Hän on tukenut minua hienosti (siitä kiitän häntä). Hänen bloggaamisiaan on aina ilo seurata.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Arvoisa Henning Mankell,

Kiitos niistä kirjoista, dekkareista, jännittävistä juonenkäänteistä ja muista ihanista asioista, joita kirjoitit. Aikanasi ruotsalainen (ja ylipäätään pohjoismaalainen) rikoskirjallisuus löysi rytminsä ja oman soundinsa ja lähti nousuun. Nyt länsinaapuristamme nousee joka vuosi uusia, upeita kykyjä. Dekkarikaarti tuskin hupenee tästä.

Omistan suurimman osan romaaneistasi. Parhaimmat niistä lienevät nuortenromaaneja, yllättäen. Luin kirjojasi 13-14-vuotiaana, kun elin rajua murrosikää. Löysin monia samaistumisen kohteita mm. kirjoista Matka maailman ääriin (WSOY, 2006) ja Pyryssä nukkuva poika (WSOY 2005).

Kiitos nyt vain juuh... Näinpä... Eipäs mulla muuta. Voi hyvin siellä jossain.

Terveisin itänaapurisi

Ps. Harmi ettet ehtinyt opettaa meille suomalaisille nimesi oikeaoppista ääntämistä. Mankeli on kiva apuväline pyykinpesussa.