perjantai 20. marraskuuta 2015

Polyromanttisuus - ei moniavioisuutta

Polygamia: moniavioisuus, joka perustuu usein uskonnollisiin syihin. Yksi isäntä (voi olla nainenkin, mutta tooosi harvoin) nai monia vaimoja, jotka eivät ole keskenään suhteessa. Naisilla ei saa olla muita suhteita muihin miehiin. Polygamiaa on usein syytetty naisten oikeuksien polkemisesta, minkä takia se on monissa maissa kielletty.

Polyamoria eli polyromanttisuus: Perustuu kaikkien osapuolten kunnioittamiseen ja aitoon välittämiseen. Tarkoittaa monisuhteisuutta, jossa suhteessa on enemmän kuin kaksi jäsentä. Voivat olla siis ns. kolmiosuhteita, joissa kaikki ovat keskenään suhteessa, tai sitten osapuolilla on toisistaan erillisiä seksi- ja/tai rakkaussuhteita.  

No niin, kässäsittekö?

Olen viime aikoina joutunut yllättävän usein selittämään, mitä polyamorisuus tarkoittaa. Monet toteavat sen olevan täysin syntistä ja sairasta, koska "sehän on sama kuin moniavioisuus". Mutta kun se ei ole läheskään sama asia. 

En tiedä, mistä minulle tuli halu selittää tätä teille, lukijat. Olen itsekin vasta näkemässä ja hyväksymässä tämän puolen itsessäni. Olen jo kauan rakastunut moneen ihmiseen yhtä aikaa, mutta jollakin tavalla olen aina onnistunut vähättelemään tunteitani. Että "enhän minä nyt ole tuohon rakastunut, ihan vaan vähän kiinnostunut, tiiätkö, todella vähän". Jossakin vaiheessa minulle tuli sellainen ajatus päähäni, että "kunpa minun ei tarvitsisi valita näiden kahden rakkauteni välillä, vaan voisin rakastaa molempia ilman salailua".


Salailua muttei pettämistä


Kaapissa oleva polyromantikko ahdistuu usein, kun rakastuu. Meille rakkaus ei ole vain kahden ihmisen välinen asia, vaan rakastaa voi montaa ihmistä aivan tasapuolisesti. Eikä siinä ole meille mitään ihmeellistä. Yhteiskuntamme on kuitenkin monoromanttinen ("yksirakkaudellinen"), joten polyromantikot joutuvat usein valitsemaan yhden tien, vaikka haluisivat seurata kaikkia teitä. 

Ja kaiken takana on salailu. Nyt en tarkoita siis, että salailisimme suhteita, ei toki: me emme harrasta salasuhteita toisten nenien alla. Tarkoitan koko asian salaamista.

Polyromanttisuus on vielä niin tuntematon asia monelle suomalaiselle, että en minä ainakaan ole koskaan parisuhteessa ollessani julistanut olevani polyromantikko. Pelkään sitä, että kumppanini eivät ymmärtäisi koko asiaa, vaan suuttuisivat, kun luulisivat tulleensa petetyiksi - tai pahimmassa tapauksessa, luulisivat olevansa kakkosvaihtoehtoja. Näin ei kuitenkaan ole, koska koko rakkaus-käsite on polyromantikoille niin erilainen. Minä itse rakastun yleensä kahteen ihmiseen lähes yhtä aikaa ja tahtoisin rakastaa heitä kumpaakin yhtä paljon. Se luo joskus aikamoisia paineita.

En ole vielä kertaakaan ollut polysuhteessa eli suhteessa, jossa on enemmän kuin kaksi jäsentä. Haluaisin kuitenkin joskus koettaa, jos löytäisin oikealta tuntuvat ihmiset. Jos rakastun joskus polyromantikkoon, annan vain palaa.

Tämä on se, millä tavalla minä koen polyromanttisuuden. Loppupeleissä polyromanttisuus on loppumaton suo, jota en ole vielä itsekään tutkinut kokonaan. Polyromanttisuuden muotoja on yhtä paljon kuin on polyromantikkojakin. En voi yleistää oikein mitään, en suhteiden laatuja enkä rakkauden tunnetta, koska ihmiset ovat niin yksilöllisiä. 

Lisää tietoa polyamoriasta: http://polyamoria.fi/


2 kommenttia:

  1. Kuulen ensimmäistä kertaa polyamoria-termin suomennettuna polyromanttisuudeksi. Ihana termi, joka korostaa muutakin kuin fyysisyyttä. Sama koskee tietysti amoriaa, mutta sitä suomalainen ei miellä niin selkeästi kuin romantiikan.
    Olet oikeassa, rakkauden tunnetta voi tuntea yhtä aikaa moneen. On vain sovittu, että pitää valita yksi. Monisuhteissa on varmaan vaikeutensa niissäkin, mutta ei mitään paheksuttavaa mielestäni, kuten moniavioisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, Marjatta! Rakkaus on hirvittävän voimaannuttava ja kaunis tunne. Toisaalta haavoittuvainen, toisaalta vahva ja kestävä.

      Poista