maanantai 21. joulukuuta 2015

Jee! Värityskirjoja!

No joo, myönnän olleeni trenditietoinen ja massaa, kun minäkin halusin itselleni tuon koko syksyn puhutuimman kirjauutuuden: aikuisten värityskirjan. Mutta koska olen koko ikäni ollut vastarannankiiski ja kaikkea muuta kuin massaa, niin annoin itselleni luvan tähän hemmotteluhetkeen.

Mikä olisikaan paras tapa aloittaa joulun pyhät kuin värittämällä! Pyysin joulupukilta kilttinä lapsena aikaistetun joululahjan, ja sain ihan oman värityskirjan! 



Nyt on vain pakko myöntää, että olen aivan surkea värittämään ja piirtämään. En koskaan ole ymmärtänyt esimerkiksi varjostuksia, perspektiiviä tai sitä, miten joku voi pystyä värittämään ilman että värittää reunojen yli! Oma tuherteluni näyttää aina kuin viisivuotiaan aikaansaannokselta. Oma poikaystävänikin osaa paremmin piirtää! Ja se on sentään insinööri!

Onneksi aikuisten värityskirjan tarkoituksena ei ole se, kuka on paras värittäjä tai edes se, kuinka nopeasti saa väritettyä, vaan värittämisen kuuluu olla rauhoittavaa ja rentouttavaa. Huomasin aivan aluksi, etten pysty siihen: en pysty tekemään jotain ilman vertailua toisiin tai ilman, että muistelen kuvisopejen oppeja. "Älkää värittäkö reunojen yli." "Muistakaa käyttää vastavärejä!" 

Peruskoulun ja lukion luovuutta tappava jälki on varsin murskaavaa. Kesti muutamankin kerran, ennen kuin oikeasti pystyin antamaan itselleni luvan olla olematta paras. Tai edes olla yrittämättä sitä.

Ja olihan se lopulta varsin rentouttavaa, vaikka olenkin kärsimätön, enkä jaksa ikinä värittää loppuun sitä mitä olen aloittanut. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti