tiistai 16. helmikuuta 2016

Luin: Vapaa tyyli, Jani Niipola

Jani Niipola: Vapaa tyyli - Miehen pukeutumissäännöt ja kuinka niitä rikotaan

Johnny Kniga, 2014


Anteeksi tämä pieni blogitauko, tällä hetkellä koko elämäni on ihan hitonmoisessa myllerryksessä. Siitä lisää ehkä tuonnempana, mutta nyt haluan esitellä teille kirjan, josta olen jo muutaman kuukauden ajan imenyt itselleni tyylivaikutteita. Jani Niipola on aiemmin kirjoittanut tietokirjan suomalaisesta peliteollisuudesta (Pelisukupolvi - Suomalainen menestystarina Max Paynestä Angry Birdsiin), mutta nyt hän tarttuu aivan erilaiseen asiaan: miesten muotiin.

Tällä hetkellä olen siinä pisteessä, että olen harkitsemassa ensimmäisen oman ja ihka oikean miesten puvun hankkimista. Samaan syssyyn olen ajatellut tuhlaavani kesätyörahat jo ennen kuin olen ne tienannutkaan ja hankkivani irtotakin, sellaisen vähän rennomman, jota voisi käyttää muuallakin kuin hautajaisissa (ja lakkiaisissa, iiiik!)

Jani Niipola käsittelee (suomalaisten) miesten pukeutumista varsin yksityiskohtaisesti. Suomalainen mies ei osaa pukeutua läheskään niin hyvin kuin minä ja Niipola toivoisimme, mutta ainakaan se ei johdu ohjeistuksen puutteesta: tämä kirja näyttää sen, kuinka pukeutua hyvin niin hautajaisiin, häihin, polttareihin kuin työhaastatteluunkin. Kirja käsittelee luku luvulta niin puvun, irtotakit, housut, neuleet, paidat, rusetit, taskuliinat kuin kaikki muutkin pienemmät ja suuremmat miesten asusteet. Ohjeita tulee myös niihin tilaisuuksiin, joissa mies ei halua olla mitään muuta kuin suomalainen perusmies t-paidassaan ja shortseissaan.

Klassikkoja ja modernimpaa tulkintaa


Kirja on mielestäni erittäin kattava. Niipola ei jämähdä pelkästään klassisiin linjoihin ja vuosisatoja samana pysyneisiin sääntöihin, vaan Vapaa tyyli on nimensä mukainen: tyylisääntöjä voi aina rikkoa, jos sen tekee tarkkaan ja käyttäen maalaisjärkeä. Niipola itse tykkää antaa vinkkejä siihen, kuinka sääntöjä voisi rikkoa näyttämättä juntilta suomalaismieheltä, yhtään juntteja väheksymättä.

Niipolalla on hallussaan muutkin taidot kuin vain tyylitaidot: kielellisesti kirja on rikas, runsas ja myös hyvin nautittava, noin niin kuin tietoteokseksi. Niipola on ajan hermolla, eikä hän haluakaan puhua kulahtanein sanakääntein vaan kirjoittaa freshisti ja huomioiden myös sosiaalisen median aikakauden.

Erityisesti lukijaa ilahduttavat myös Rami Niemen piirrokset, jotka havainnollistavat Niipolan kirjoitusta.

Pieniä horjahteluja


Kaiken kaikkiaan kirja on siis onnistunut veto. Siinä on kuitenkin pieni miinus: se ei ota huomioon köyhiä ihmisiä, kuten minua opiskelijana. Tämä tosin ei johdu niinkään kirjasta itsestään vaan Niipolan aiheen rajauksesta. Hän on ottanut esimerkkeihin mukaan muutaman suuren yrityksen, kuten H&M:n ja Dressmannin, ja toteaa näiden olevan halppisketjuja, mitä ne toki 

Tosin, ei minulle eikä varmasti monelle muullekaan suomalaiselle. Minulle Dressmann alkaa olla jo kipukynnyksen yläpuolella, vaikka oikeastaan vain siellä on minulle, lyhyelle miehelle, sopivia pukuja. 

Että tämä asia ei koske kirjaa itsessään vaan näkökulmaa: mikä on kallis, mikä on halpa, mikä on hyvää ja missä kulkee laadun ja hinnan kultainen keskitite. Halvalla ei saa täydellistä, mutta kukkaro kiittää ja rahaa jää myös muuhun. Sen pointin olisin halunnut Niipolan sanovan ihan ääneenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti