keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kielellisiä kummajaisia Tampereelta

Kävipä nyt niin hyvin, että pääsin muuttamaan pois kotoa, Tampereelle, jo nyt näin alkukeväästä, vaikka alun perin muuton piti olla vasta sitten, kun tiedän opiskelupaikan. Asia riemastuttaa minua suuresti, joskin Tampereella on yksi asia mikä hämmentää ja ihmetyttää minua: murre.

Tällainen talitintti, joka ei ole koskaan asunut muualla kuin savo-karjalan mie-sie -alueella, on aivan eksyksissä, jos joutuu asioimaan tamperelaisessa pankissa tai tamperelaisessa kahvilassa. Mikä kulttuurishokki! 

"Se on kato nääs silleen..."

"Mää sen vaan sanon jotta..."

Aaah! Yyh! Missä on myö ja työ? Missä on mie ja sie? Missä on se soljuva, pulppuava savo-karjalan-murre, jota korvani tottelevat? Tampereen murre on varsin kovaa, tosin, siinä on ihana rytmi ja ääntämys. Sitä ei oikein voi kirjoittaa tällä tavalla auki, se pitäisi puhua. Suomen murteista Pohjanmaan murteilla on samanlainen vaikutus: niitä kuuntelee mielellään pelkästään jo rytmin ja soinnukkuuden takia.

Mutta kyllä tässä yhtenä päivänä minultakin lipsahti oikein pitkä ja mehukas määä, vaikka kuinka olen yrittänyt sitä vältellä. 

Totta kai Tampereella on paljon muutakin uutta ja outoa kuin vain kielelliset kummallisuudet. Julkinen liikenne toimii, oikeasti! Samoin tällaiselle puolilandelaiselle nuorelle on erittäin outoa, että kaupat ovat auki vielä kuuden uutisten jälkeenkin, ja kahvilaan voi poiketa iltapalalle. Sunnuntaisin synnyinkaupungissa ei ole mikään muu kuin Hesburger auki - Tampereen väestö tuntuu omineen amerikkalaisen tavan käydä juuri sunnuntaisin kaupoilla koko perheen voimin.

Huhuh. Manselaisessa sielunmaisemassa ja kirjoituksiin lukemisessa on minulla aika paljon työtä. Siksi hieman hiljenen bloginkin puolella. Tosin, olen jo viikon verran valmistellut postausta sarjakuvista... Sarjakuvakirjallisuus on minulle tuntematon alue, suoraan sanottuna aluevaltaus. Katsotaan, mitä tapahtuu!

4 kommenttia:

  1. Tervetuloa Tampereelle! Hauska kuulla paikkakunnan hyviä puolia, joihin on niin tottunut, ettei niitä edes huomaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täällä sitten toivon mukaan vietän seuraavat viisi vuotta - vähintään :D

      Poista
  2. Tervetuloa minunkin puolestani! Olipa hauska kuulla mietteitäsi etenkin Tampereen murteesta. Itse olen koko ikäni täällä asuneena kai niin tottunut siihen, etten edes kiinnitä asiaan huomiota. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :D Mun äiti opiskeli yliopistoaikoinaan murteita tosi paljon, ja se on vähän jäänyt sitten sukuviaksi mulle :D

      Poista