tiistai 12. huhtikuuta 2016

Luin: Putin tulee kylään – Venäjän politiikan hurjimmat vitsit

Toim. Jukka Mallinen ja Ville Hyvönen: Putin tulee kylään  Venäjän politiikan hurjimmat vitsit

Savukeidas, 2015

Putin on niin anti-gay, etteivät edes luurangot uskalla ulos hänen kaapistaan. Putin on niin homovastainen, että hän hajottaa sateenkaaren Moskovan taivaalta Mig-hävittäjin. Putin vihaa seksuaalivähemmistöjä niin paljon, että hän kannustaa kaikkia venäläisiä nuorukaisia harrastamaan mahdollisimman miehekkäitä ja heteroseksuaalisia harrastuksia. Kuten painia.
Venäläisiin anekdootteihin tutustuin ensimmäisen kerran Venäjän matkalla 2011. Se oli ensimmäinen matkani Venäjän maaperälle, mikä on yllättävää sitä faktaa vasten, että synnyinkaupunkini sijaitsee (linnuntietä) 100 km päässä Venäjän rajalta. Olisi ollut siis oletettavaa, että käyntejä olisi tullut jo aiemmin.

Monet ystäväni asuvat vieläkin lähempänä, yhdenkin kotiovelta näkee Venäjälle. Hän asuu 10 km päässä rajalta.

No, joka tapauksessa, tuolla ensimmäisellä Venäjän-reissullani mukana oli eräs vanhempi taksikuski, joka kuljetti meitä paikasta toiseen. Hän oli juuri jäämässä eläkkeelle. Hän oli kierrellyt Venäjää ja Neuvostoliittoa 80-luvulta asti, ja oli siis todellakin nähnyt aivan kaiken Venäjästä. Tämä taksikuski jaksoi hauskuuttaa meitä kyytiläisiä hauskoilla venäläisvitseillä, joissa useinkin on tapana haukkua poliitikot ja muut valtaapitävät perinpohjaisesti.

Ja Eput laulaa: "Älä mene, njet, njet."


Yhtään vitsiä en nyt tähän hätään muista, mutta Jukka Mallisen ja Ville Hyvösen venäläisistyyppinen vitsikirja antaa kyllä hyvää osviittaa asiasta. 

Miehet ovat yhdessä koonneet kirjan hurjista, rohkeista vitseistä, joiden esittäminen julkisesti Venäjällä olisi vähintäänkin uhkarohkeaa. Jopa kuolemanvaarallista. Olen järkyttyneenä seurannut, kuinka vanha KGB-jermu mister Putin ajaa politiikallaan Venäjää kohti kylmää sotaa. Venäjän historia ja kulttuuri ovat niin hienoja, arvokkaita ja kokemisen arvoisia (kannattaa käydä ainakin Pietarissa!), että on harmillista, jos suomalaisille ei Venäjästä tule muuta mieleen kuin Putin.

Koska Venäjä on niiiin paljon enemmän kuin pelkkä Putin ja hänen harjoittamansa politiikka. 

Usein tekeekin mieli laulaa Eppuja mukaillen, että: "Älä mene, kaunis Venäjä."

Jotkut ovat kysyneet minulta, pelottaako Venäjän raja ja venäläiset. Olen jo tovin vastannut: "Ei. Mutta sitten kun Putin alkaa vallata Viroa takaisin, sitten kannattaa pelätä."

Mutta se siitä sitten. Herrojen vitsikirja sai minut haikailemaan venäläistä, aitoa borssikeittoa ja smetanaa, venäläisiä, umpisurkeita maanteitä, joita joutuu ajamaan todella hitaasti, sekä rajatarkastuksia, joiden kesto voi vaihdella kahdesta minuutista kahteen tuntiin.

Ah, Venäjä.

Kirjasta


Putin tulee kylään  Venäjän politiikan hurjimmat vitsit ei ole koottu, nimestään huolimatta, täysin pelkästään venäläisistä vitseistä. Osan ovat miehet itse keksineet, osaa vitseistä mukailleet ja osan vain koonneet. Kumpaakaan miestä ei voi silti syyttää venäläisen vitsityypin turmelemisesta, päinvastoin: miesten vitsit ovat osuvia, aikaansa kuvaavia ja kiehtovia. Venäläisten anekdoottien tuttu sävy tuntuu vahvana.

Venäläisille vitseille on tyypillistä poliittisuus ja suoranainen mollaaminen. Isä Aurinkoisesta kirjoitettiin lukemattomia vitsejä, joita itsekin silloin 2011 kuuntelin. Nykyajan Isä Aurinkoinen   josta voisi tosin puhua enemmänkin Tiikerin Kesyttäjänä  eli Putin saa aivan yhtä lailla kuulla kunniansa vitseissä.

Vitsit ovat nerokkaita. Ainoa oikea heikko puoli kirjassa on se, että monissa vitseissä vilahtelee henkilöitä ja/tai henkilöiden lempinimiä, joita tavan tallaaja ei tunne laisinkaan. Peräänkuulutankin selkeyttä: loppuun tai alkuun olisi voinut laittaa listan tärkeimmistä henkilöistä, joista herjaa heitetään. Angela Merkelin ja Putinin kaikki tuntevat, mutta Venäjän oppositiojohtajat tms. jäävät hämäräksi.

Kunnes ne sitten jo tapetaankin. Että eipä siinä sitten enää tarvitsekaan mitään nimiä tietää.

Tuomio


Mallinen ja Hyvönen ovat koonneet kattavan läpivalaisun venäläiseen vitsikulttuuriin, jossa mikään ei ole pyhää. Kirja on lyhyt, nopea luettava, ja se naurattaa aivan varmasti. Suosittelen!

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Transsukupuolisen kuulumisia – maailmanpelastajan päiväkirja

On raskasta yrittää pelastaa koko maailmaa, kun samaan aikaan yrität käydä lukion viimeistä vuotta, kirjoittaa mahdollisimman hyvät arvosanat yo-kokeista ja taistella oikeuksistasi olla oma itsesi. Tahtoisin puuttua koulukiusaamiseen, rasismiin, translakiin, vihapuheeseen ja kaikkeen. On todella raskasta huomata, että edelleen on ihmisiä, jotka haluavat minulle ja kaltaisilleni pahaa – puhumattakaan Soldiers of Odinista ja vastaavista, jotka yrittävät tuhota kaiken sen, mistä olen suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa ollut ylpeä.

Kaikkein raskainta on kuitenkin ollut se, etteivät vanhempani ole hyväksyneet minua sellaisena kuin olen. Nyt kun lakkiaiset alkavat lähestyä, vanhempien ja minun välit ovat kiristyneet äärimmilleen. Olen joutunut jo moneen kertaan sanomaan, etten suostu enää valehtelemaan itsestäni, mutta heille asia ei ole mennyt perille.

Pelkään, että joudun pistämään heihin välit poikki.

Tunnen todella suurta syyllisyyttä siitä, että olen kuka olen ja olen aiheuttanut vanhemmilleni pettymyksen. Minä olen aina ollut heidän oma kiltti lapsensa, ja nyt teenkin jotain sellaista, mistä he eivät pidä. Tiedän, ettei minun pitäisi ajatella näin, mutta kun äiti hokee sitä samaa minulle päivittäin, on vaikea olla se itsevarma minä, joka olen aina ollut.

Olen kyllästynyt ja väsynyt siihen, että minä joudun aina olemaan se, joka taipuu. Ai, sukulaiset saattavat säikähtää transsukupuolisuutta, no okei, piilottelen sitten itseäni. Ai, koulussa pitää jakaantua tyttöihin ja poikiin, no okei, olen sitten tyttö kerran kun sitä minulta odotetaan. 

Olen kyllästynyt piilottelemaan itseäni ja taipumaan vain, koska kaikki muut haluavat minusta jotain, mitä en ole. Äitinikin sanoo minua itsekkääksi, kun ajattelen "vain" itseäni. Vain itseäni? En ole koskaan ajatellutkaan itseäni, olen aina ajatellut vain sukulaisia, perhettä ja sitä, miten häpeällinen ja vääränlainen olen.

On raskasta olla transsukupuolinen ihminen aikakaudella, jolloin erilaisuutta ei ymmärretä. Suomessa, jossa ollaan kietouduttu muka tasa-arvoiseen viittaan, vaikka tuo viitta vuotaa ja pahasti. Ainoat, jotka tässä maassa ovat tasa-arvoisia, ovat valkoihoiset heteromiehet. Ja se on edelleen valitettava totuus.