maanantai 4. huhtikuuta 2016

Transsukupuolisen kuulumisia – maailmanpelastajan päiväkirja

On raskasta yrittää pelastaa koko maailmaa, kun samaan aikaan yrität käydä lukion viimeistä vuotta, kirjoittaa mahdollisimman hyvät arvosanat yo-kokeista ja taistella oikeuksistasi olla oma itsesi. Tahtoisin puuttua koulukiusaamiseen, rasismiin, translakiin, vihapuheeseen ja kaikkeen. On todella raskasta huomata, että edelleen on ihmisiä, jotka haluavat minulle ja kaltaisilleni pahaa – puhumattakaan Soldiers of Odinista ja vastaavista, jotka yrittävät tuhota kaiken sen, mistä olen suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa ollut ylpeä.

Kaikkein raskainta on kuitenkin ollut se, etteivät vanhempani ole hyväksyneet minua sellaisena kuin olen. Nyt kun lakkiaiset alkavat lähestyä, vanhempien ja minun välit ovat kiristyneet äärimmilleen. Olen joutunut jo moneen kertaan sanomaan, etten suostu enää valehtelemaan itsestäni, mutta heille asia ei ole mennyt perille.

Pelkään, että joudun pistämään heihin välit poikki.

Tunnen todella suurta syyllisyyttä siitä, että olen kuka olen ja olen aiheuttanut vanhemmilleni pettymyksen. Minä olen aina ollut heidän oma kiltti lapsensa, ja nyt teenkin jotain sellaista, mistä he eivät pidä. Tiedän, ettei minun pitäisi ajatella näin, mutta kun äiti hokee sitä samaa minulle päivittäin, on vaikea olla se itsevarma minä, joka olen aina ollut.

Olen kyllästynyt ja väsynyt siihen, että minä joudun aina olemaan se, joka taipuu. Ai, sukulaiset saattavat säikähtää transsukupuolisuutta, no okei, piilottelen sitten itseäni. Ai, koulussa pitää jakaantua tyttöihin ja poikiin, no okei, olen sitten tyttö kerran kun sitä minulta odotetaan. 

Olen kyllästynyt piilottelemaan itseäni ja taipumaan vain, koska kaikki muut haluavat minusta jotain, mitä en ole. Äitinikin sanoo minua itsekkääksi, kun ajattelen "vain" itseäni. Vain itseäni? En ole koskaan ajatellutkaan itseäni, olen aina ajatellut vain sukulaisia, perhettä ja sitä, miten häpeällinen ja vääränlainen olen.

On raskasta olla transsukupuolinen ihminen aikakaudella, jolloin erilaisuutta ei ymmärretä. Suomessa, jossa ollaan kietouduttu muka tasa-arvoiseen viittaan, vaikka tuo viitta vuotaa ja pahasti. Ainoat, jotka tässä maassa ovat tasa-arvoisia, ovat valkoihoiset heteromiehet. Ja se on edelleen valitettava totuus.

7 kommenttia:

  1. Miska, sinä olet vahva, sinä kestät kyllä vielä tämänkin vaiheen.

    Sinä olet lähtemässä kotoa. Se on masennukselle altis vaihe. Pidä huolta itsestäsi.

    Olet vahvasti ajatuksissani. <3

    VastaaPoista
  2. Kun omat läheiset eivät hyväksy, se on musertavaa. Toivottavasti ympärilläsi on myös he, joille olet tärkeä juuri sellaisena kuin olet. Jos ei nyt ole, vielä joskus on <3

    Voimia! Pidä kiinni itsestäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kummallekin tsempeistä! Onneksi on tosiaan myös niitä, jotka hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen.

      Poista
  3. Toivotan sinulle rohkeutta itsesi näköiseen elämään. Vaikka maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, maailma on myös täynnä ihmisiä, jotka ymmärtävät. Jälkimmäisiä toivon elämänpolullesi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! <3 Oli todella ihana kommentti!

      Poista
  4. Oletko katsonut Frii-kanavan amerikkalaissarjaa "Minä olen Jazz"? Se on vähän ylimakea, mutta erittäin kiinnostava pojan ruumiiseen syntyneen tytön kuvauksen vuoksi.
    Tämä sarja voisi olla myös avartavaa katsottavaa äidillesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tiedän kyseisen sarjan mutta en ole katsonut. Harmi, että tuota sarjaa (ja muita vastaavia) katsovat vain ne, jotka tietävät jo aika paljon transsukupuolisista, eivätkä ne, jotka oikeasti tarvitsisivat tietoa...

      Poista