keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Syksyn uutuuskirjat – ulkomaalaiset yllättävät!

Yllätys! Syksy lähestyy huomattavaa nopeutta (olihan toissayönä vuoden lyhyin yö, tästä yöt vain pitenevät). Se ei kuitenkaan tarkoita pelkästään ankeaa loskaa ja pimeyttä, vaan myös hyvää kirjasatoa! 

Tämä kevät/kesä on mennyt aika kiireisesti enkä ole ehtinyt kovinkaan montaa kertaa rustailla blogiin mitään. Siksipä päätinkin nyt oikein valita ekstrapaljon hyviä uutuuskirjoja teille lukijat!

Tämän syksyn kirjatarjonnasta ei löytynyt mitään sen kummempaa (yksittäistä) yllättäjää. Perustavaraa, sanoisinko. Suurin yllätys oli mielestäni ulkomaalaisten romaanien puolella, sillä yleensä olen suosinut kotimaista kirjallisuutta, mutta nyt tähän listaukseen sujahtu peräti neljä ulkomaalaista kirjaa.

Tammi


Risto Isomäki: Haudattu uhka (syyskuu)

Äärijärjestö Isis hyökkää rajusti Linnan juhliin. Säteilevä ydinjäte aiheuttaa vieraissa oksentelua ja paniikkia. Kohta koko Eurooppa etsii paniikissa Isisiä, jonka jäsenet osaavat piiloutua. 

Varmasti mielenkiintoinen lähitulevaisuuteen sijoittuva jännäri. Osaako pysyä uskottavuuden piirissä?

Annamari Marttinen: Törmäys (syyskuu)

Tässä yksi must-luettava! Aamu törmää autollaan Miroon ja Nadjaan, vahingossa, onnettomuudekseen. Siinä rytinässä eivät muutu vain näiden kolmen elämät vaan myös koko lähipiirin ja yhteisön elämä. Rakastan kriisiromaaneja, joissa jokin yksi tapahtuma särkee koko idyllin!

Mari Koppinen: Jari Sillanpää – Paljaana (elokuu)

Siltsu! Jari Sillanpää ei ole suurin intohimoni eikä suurin idolini, mutta miehen letkeä meno, herkät biisit ja  totta kai  ihanasti avoin homous ovat valloittaneet sydämeni. Mistä palasista mies on koottu? Minkälaisia vaikeuksia, pettymyksiä ja onnenhetkiä hän on kokenut? 

Sari Näre, Jenni Kirves: Sota ja seksi (lokakuu)

Viime vuosisadan sodat muuttivat maailmaa enemmän kuin mikään sitä ennen. Myös seksi ja seksuaalisuuden kokeminen muuttuivat rajusti. Moni Suomen sodissa taistellut veteraani kokee sodanjälkeisen ajan "kiiman ja viinan ajaksi", jolloin nuoruutensa sodassa menettäneet veteraanit tahtoivat elää nuoruutensa uudelleen. 

Tästä kirjasta tuli mieleeni Antero Holmilan ja Simo Mikkosen Suomi sodan jälkeen. Se oli Tampereen yliopiston historialinjan pääsykoekirjana tänä vuonna  ja sitä minä pänttäsin koko kevään. Ei siinä, ko. kirja on hyvin opettavainen! Varsinkin juuri sodan jälkeen syntyneille/lapsuutensa eläneille kirjaa voi suositella.

Otava


Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä (syyskuu)

Kähkönen ei normaalisti ole houkuttanut juuri minua, mutta tämän kirjan kohdalla oletukseni hänestä saattaa muuttua: elokuu 1968, salaisuuksia, valheita, mysteerejä, jotka johtavat vuoteen 1945.

Emma Clien: Tytöt (elokuu)

Kirja sijoittuu hippivuosiin, kesään 1969, jolloin hippeys eli viimeistä loistokauttaan ennen vaarallisempia huumeita, skandaaleja ja hippeyden murtumista. Kalifornialainen Evie ihastuu puistossa näkemäänsä hippityttöön ja muuttaa kommuuniin. Pian idyllinen kuva kommuunielämästä alkaa murentua ja raadollinen totuus paljastua...

Carolinen Eriksson: Kadonneet (heinäkuu)

Ihanaa! Psykologinen trilleri! Olen niin kauan odottanut hyvää psykologista trilleriä, että toivottavasti tämä täyttää odotukseni.

Smilla-tytär ja Alex-isä katoavat souturetkellä. Äiti yrittää etsiä kuumeisesti lähimpiään ja tulee samalla huomanneeksi, ettei koskaan voi olla varma mistään, mitä on luullut tietävänsä.

S.K. Tremayne: Jääkaksoset (heinäkuu)

Ja toinen psykologinen trilleri perään! Tämä kirja on se the must-luettava, jonka aion ehdottomasti lukea, ja jolta odotan paljon. 

Toinen identtisistä kaksosista kuolee. Vuoden päästä toinen, se eloon jäänyt kaksosen, väittää olevansa kuollut sisarensa. Tässäkin kirjassa äiti on päähahmona: äidin mieltä piinaavat kysymykset. Mitä tapahtui vuotta aiemmin, sinä päivänä, kun toinen kaksosista kuoli?

WSOY


Tuomas Juntunen: Tuntematon lapsi (elokuu)

Tämä romaani kiinnitti huomioni yhden asian takia: siinä oli korostettu isän näkökulmaa, joka yleensä jää äidin hersyvän äidinrakkauden alle. Hienoa! Ihanaa, että 2010-luvun Suomessa myös mies voi tuntea.

Tutkijapariskunnan pitkäaikainen haave omasta lapsesta näyttää toteutuvan  mutta tytär ehtiikin elää vain muutaman hetken. Isän maailma alkaa hajota.

Karisto


Niina Hakalahti: Lumilinna (syyskuu)

27-vuotias Sami on yrittänyt piilottaa menneisyytensä niin tyttöystävältä kuin itseltäänkin. Yhtäkkiä tuttu ihminen yli 20 vuoden takaa ilmaantuu Samin ulko-ovelle. Kirja identiteeteistä, salaisuuksista ja piilottelun tarpeesta.

Like


Antti Tuomainen: Mies joka kuoli (syyskuu)

Olen ollut jo muutaman vuoden Antti Tuomainen -fani, joten jokainen Tuomaisen uusi kirja on sydämen pysähdys! Tämä romaani onkin erilainen ja mystisempi kuin edelliset:

Jaako Kaunismaa saa lääkärikäynnillään kuulla, että joku on hitaasti ja huomaamattomasti myrkyttänyt häntä jo pidemmän tovin, ja nyt Jaakko on kuolemassa. Hoopolta juhannuskomedialta kuulostava kertomus saa trillerinomaisia sävyjä  ja kuulemma myös ihan uudenlaista Tuomaista, jossa musta huumori naurattaa.

Steinar Bragi: Sumu (lokakuu)

Neljä nuorta aikuista matkaa mystisessä, kauniissa, salaperäisessä Islannissa. He törmäävät taloon ja talon asukkaisiin, jotka tarjoavat heile yöpymispaikan. Miksei kaikki tunnu kuitenkaan oikealta? Outo ketju selittämättömiä tapahtumia piinaa matkalaisia. Toivottavasti Bragin kirjoitustyyli lumoaa minut: olen ennenkin ihastunut islantilaisiin kirjailijoihin (vrt. Sjón). 

Lena Huldén: Rutto (syyskuu)

Tietokirja rutosta, joka on historiansa aikana tappanut ihmisiä niin paljon, ettei mitään rajaa. Historiafriikin pakko-ostos! Harva asia maailmanhistoriassa on järkyttänyt maailmaa niin paljon kuin rutto. 


torstai 16. kesäkuuta 2016

Luin: Kesän jälkeen kaikki on toisin, Siri Kolu

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

Otava, 2016

Miksi juuri nyt lukulistalleni: omat ajatukseni yhdistyvät tarinan päähenkilön ajatuksien kanssa


Peetu on transmies. Hän on syntynyt biologisena naisena, mutta kokee jo varhain ettei hän ole nainen. Kirjan alkaessa Peetu on jo hormonihoidoissa ja odottaa kesän jälkeen alkvia leikkauksia. Häntä jännittää, pelottaa, ihmetyttää. 

Isä antaa Peetulle lahjaksi kymmenen purjelentoa. Isälläkin on salaisuuksia, jotka paljastuvat isän ja pojan välisissä keskusteluissa, maan päällä ja varsin maan yläpuolella.

Kirjasta


Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin herätti sen verran paljon erilaisia tunteita, että minun on pakko kirjoittaa ne auki tällaisessa epäproosamaisessa listamuodossa. Kirja on koskettava, tunteita herättävä mutta joissain kohdin myös vähän asiaansa pakottava, sori nyt vaan.

Plussat


1. Puhui täyttä asiaa

Kuten kirjan viimeisiltä sivuilta voi lukea, on Kolu ottanut asiastaan selvää ihan ammattilaisilta: hän on kysellyt neuvoja ja tarkistanut faktatietoja mm. Trasek ry:ltä, joka ajaa meidän sukupuolivähemmistöjen asioita. Eli faktatiedot on oikein. Harvassa nuortenkirjassa (en ole itse asiassa lukenut yhtäkään ennen tätä) puhutaan avoimesti bindereistä ja packereistä, phallosta ja transtutkimusten epäoikeudenmukaisuuksista. 

Ja se ihana-kamala translaki! Siitäkin oli mainintaa kirjassa, mikä nostatti hymyn huulilleni. Suomen nykyisen translain epäkohtia nostettiin esille kirjassa, mikä tekee kirjasta myös vaikuttavan eikä vain koskettavan teoksen.

2. Samaistuttavuus

Myönnän itkeneeni useasti kirjaa lukiessani. Oma elämäni ja Peetun karikkoinen elämä yhdistyvät monessa kohtaa. Peetun äiti ei voi vieläkään oikein niellä lapsensa transsukupuolisuutta, ja äidin sanat satuttavat Peetua syvältä. Tähän liian moni transnuori samaistuu. Kirjassa on vain 112 sivua, mutta itkin ainakin sen samat 112 kertaa koko kirjan aikana. Siis melkein joka sivulla...

Itku ei ole pahaksi, ei todellakaan. Kolu on saanut minussa aikaan monia tunteita, jotka usein purkautuvat itkuna. Tunteminen on pääasia.

3. Aidot henkilöt

Kirjan jokaisella henkilöllä on pelkoja, salaisuuksia, heikkouksia ja vahvuuksia. Yksikään henkilö, ei edes sivuhenkilö, jää pelkäksi varjoksi tai pahviksi. Se tekee kirjasta aidon.

Miinukset


1. Ajoittainen asioiden pakottaminen

Niin kuin alussa jo sanoin, kirjassa on nostettu myös translaki esille - joissakin kohtaa vähän liiankin ilmiselvästi. Mielestäni on hienoa, että asiasta puhutaan jopa kirjan tasolla, mutta se oli nyt vähän liian ilmiselvää - se häiritsi ainakin minun lukukokemustani.

Plussa/Miinus


1. Miten henkilöille käy?

Tämä on vähän niin ja näin, onko tämä nyt hyvä vai huono asia. Isä tekee kirjassa suuren ratkaisun - ja kaikki jää avoimeksi. Äidinkin mietteet jäävät avoimeksi, samoin Peetun kumppanin Aamun. Olisin halunnut lisää selkeyttä, lisää pohdintaa, lisää tavaraa kirjan kansien väliin. 

Muuten kirja on mielestäni oikein mainio. Ainakin tähän mennessä paras transsukupuolisuudesta kertova nuortenkirja. 

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Ajatuksiani Orlandon tapahtumista

Moni on kysynyt minulta, pelkäänkö itseni ja läheisteni puolesta. Toki Suomessa aselait ovat tiukemmat ja ilmapiiri alkaa olla jo suvaitsevaisempi, mutta jos joku haluaisi vahingoittaa minua, hän kykenisi sen tekemään ilman kenenkään estelyjä. 

Pelkäänkö? Totta hitossa pelkään miesten vessoissa, baareissa, joskus iltaisin kadulla. Transihminen on koko ajan vähän varpaillaan. Pelko ei saa kuitenkaan musertaa niin, että hyvät teot jää tekemättä. Yritän aina parantaa maailmaa niin, ettei pelkoon olisi aihetta enää, mutta se tavoite on vielä tovin päässä. 

Älä anna pelolle valtaa. Äläkä käännä katsettasi pois ihmisistä, jotka tarvitsevat apua.

Hiljainen ajattelija kömpii nyt nukkumaan ja toivoo ihmisille lisää rakkautta ja toivoa.