sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Ajatuksiani Orlandon tapahtumista

Moni on kysynyt minulta, pelkäänkö itseni ja läheisteni puolesta. Toki Suomessa aselait ovat tiukemmat ja ilmapiiri alkaa olla jo suvaitsevaisempi, mutta jos joku haluaisi vahingoittaa minua, hän kykenisi sen tekemään ilman kenenkään estelyjä. 

Pelkäänkö? Totta hitossa pelkään miesten vessoissa, baareissa, joskus iltaisin kadulla. Transihminen on koko ajan vähän varpaillaan. Pelko ei saa kuitenkaan musertaa niin, että hyvät teot jää tekemättä. Yritän aina parantaa maailmaa niin, ettei pelkoon olisi aihetta enää, mutta se tavoite on vielä tovin päässä. 

Älä anna pelolle valtaa. Äläkä käännä katsettasi pois ihmisistä, jotka tarvitsevat apua.

Hiljainen ajattelija kömpii nyt nukkumaan ja toivoo ihmisille lisää rakkautta ja toivoa.

4 kommenttia:

  1. Rohkeutta edelleen sinulle hiljainen ajattelija! On hyvä pitää ääntä transihmisistä, vaikka se kuinka olisi vihaihmisten mielestä rummutusta ja tartuttamista. Huoh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei mulla ole muuta hätää kuin että lukujumi pukkaa päälle :D Ehkäpä sekin siitä kohta

      Poista
  2. Pelolle ei saisi antaa valtaa, mutta ylipäänsä terrorismin lisääntymisen jälkeen ihmiset ovat olleet paljon enemmän varpaillaan - eivät pelkästään vähemmistöt, vaan me kaikki.

    Ehkäpä on banaalia kommentoida vakavaan aiheeseen näin, mutta sinulle on haaste blogissani:

    http://mustettajapaperia.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole laisinkaan banaalia, kiitos paljon! Vastaan haasteeseen tuota pikaa.

      Poista