torstai 16. kesäkuuta 2016

Luin: Kesän jälkeen kaikki on toisin, Siri Kolu

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

Otava, 2016

Miksi juuri nyt lukulistalleni: omat ajatukseni yhdistyvät tarinan päähenkilön ajatuksien kanssa


Peetu on transmies. Hän on syntynyt biologisena naisena, mutta kokee jo varhain ettei hän ole nainen. Kirjan alkaessa Peetu on jo hormonihoidoissa ja odottaa kesän jälkeen alkvia leikkauksia. Häntä jännittää, pelottaa, ihmetyttää. 

Isä antaa Peetulle lahjaksi kymmenen purjelentoa. Isälläkin on salaisuuksia, jotka paljastuvat isän ja pojan välisissä keskusteluissa, maan päällä ja varsin maan yläpuolella.

Kirjasta


Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin herätti sen verran paljon erilaisia tunteita, että minun on pakko kirjoittaa ne auki tällaisessa epäproosamaisessa listamuodossa. Kirja on koskettava, tunteita herättävä mutta joissain kohdin myös vähän asiaansa pakottava, sori nyt vaan.

Plussat


1. Puhui täyttä asiaa

Kuten kirjan viimeisiltä sivuilta voi lukea, on Kolu ottanut asiastaan selvää ihan ammattilaisilta: hän on kysellyt neuvoja ja tarkistanut faktatietoja mm. Trasek ry:ltä, joka ajaa meidän sukupuolivähemmistöjen asioita. Eli faktatiedot on oikein. Harvassa nuortenkirjassa (en ole itse asiassa lukenut yhtäkään ennen tätä) puhutaan avoimesti bindereistä ja packereistä, phallosta ja transtutkimusten epäoikeudenmukaisuuksista. 

Ja se ihana-kamala translaki! Siitäkin oli mainintaa kirjassa, mikä nostatti hymyn huulilleni. Suomen nykyisen translain epäkohtia nostettiin esille kirjassa, mikä tekee kirjasta myös vaikuttavan eikä vain koskettavan teoksen.

2. Samaistuttavuus

Myönnän itkeneeni useasti kirjaa lukiessani. Oma elämäni ja Peetun karikkoinen elämä yhdistyvät monessa kohtaa. Peetun äiti ei voi vieläkään oikein niellä lapsensa transsukupuolisuutta, ja äidin sanat satuttavat Peetua syvältä. Tähän liian moni transnuori samaistuu. Kirjassa on vain 112 sivua, mutta itkin ainakin sen samat 112 kertaa koko kirjan aikana. Siis melkein joka sivulla...

Itku ei ole pahaksi, ei todellakaan. Kolu on saanut minussa aikaan monia tunteita, jotka usein purkautuvat itkuna. Tunteminen on pääasia.

3. Aidot henkilöt

Kirjan jokaisella henkilöllä on pelkoja, salaisuuksia, heikkouksia ja vahvuuksia. Yksikään henkilö, ei edes sivuhenkilö, jää pelkäksi varjoksi tai pahviksi. Se tekee kirjasta aidon.

Miinukset


1. Ajoittainen asioiden pakottaminen

Niin kuin alussa jo sanoin, kirjassa on nostettu myös translaki esille - joissakin kohtaa vähän liiankin ilmiselvästi. Mielestäni on hienoa, että asiasta puhutaan jopa kirjan tasolla, mutta se oli nyt vähän liian ilmiselvää - se häiritsi ainakin minun lukukokemustani.

Plussa/Miinus


1. Miten henkilöille käy?

Tämä on vähän niin ja näin, onko tämä nyt hyvä vai huono asia. Isä tekee kirjassa suuren ratkaisun - ja kaikki jää avoimeksi. Äidinkin mietteet jäävät avoimeksi, samoin Peetun kumppanin Aamun. Olisin halunnut lisää selkeyttä, lisää pohdintaa, lisää tavaraa kirjan kansien väliin. 

Muuten kirja on mielestäni oikein mainio. Ainakin tähän mennessä paras transsukupuolisuudesta kertova nuortenkirja. 

3 kommenttia:

  1. Olipa ihanaa lukea sinun mielipiteesi tästä! Itse ihastuin kirjaan kovasti, ja aion ehdottomasti antaa sen luettavaksi ystävälleni, joka myös on transmies. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Kesti tovin ennen kuin osasin koota ajatuksiani tekstiksi.

      Poista
  2. Minäkin olen lukenut tämän ja en oikeastaan erityisemmin innostunut jos en inhonnutkaan. Arvostelun kirjoittamisessa on kestänyt, mutta kyllä se sieltä vielä tulee. Tuo asian puhuminen oli joka tapauksessa loistavaa.

    (Ja aiheesta jossain määrin poiketen, Setan blogin kirjoituksesi sisälsi monia hyviä pointteja.)

    Lukumato / Klassikkojen lumoissa

    VastaaPoista