perjantai 29. heinäkuuta 2016

Minä kirjoittajana - minä ajattelijana - minä bloggaajana

Kaunista heinäkuun loppua/elokuun alkua! Blogini täytti kolme vuotta tässä äskettäin! Hurraa! Olen jo tovin miettinyt bloggaamistani syvemmällä tasolla, ja nyt olen saanut purettua ajatuksiani tekstin muotoon. Tällä hetkellä olen lukemassa montaa kirjaa kerrallaan, mutta valitettavasti en vielä tähän hätään saanut niistä koottua hyvää, tasapainoista tekstiä.

Lukemisistani sen verran: Tällä hetkellä luen varsin paljon dekkareita. Lukulistallani ovat mm. Varistyttö-trilogia sekä Minä matkustan yksin -dekkari. Hui! Ovat hyvin raakoja, jänniä ja varsin hyviä!

Mutta tällä kertaa halusin kertoa teille siitä, miksi bloggaan, miksi juuri niistä aiheista kuin bloggaan ja mitä bloggaaminen ylipäätään merkitsee minulle.


Miksi kirjoitan?


Kirjoitan blogia, jotta saisin ihmiset lukemaan enemmän. Yksinkertaista. Kirjoitan blogia, jotta ihmiset huomaisivat kaikki ne kirjat, jotka vain odottavat lukemista. Jotta ihmiset huomaisivat, kuinka koskettavia, samaistuttavia ja mukaansa tempaavia kirjat voivat olla.

Miksi sitten viime aikoina on ollut vähän hiljaisempaa? Olen tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, etten ole kirjoitellut, vaikka eihän siitä tarvitsisi mitään huonoa omatuntoa potea. Kaikille tulee hektisiä aikoja, kaikille tulee hiljaisia aikoja. Olen tottunut suorittamaan blogiakin, olen tottunut suorittamaan koko elämää.


Ehkä siksi olen ollut myös hiljaa: olen yrittänyt siedättää itseäni siihen, että aina ei tarvitse kirjoittaa, aina ei tarvitse olla se, joka saa lukijat liikkeelle. 

Inspiraatiot


Tässä keväällä ja kesällä olen ollut hyvin hiljainen, mutta se ei suinkaan tarkoita, ettenkö pitäisi kirjoittelusta teille, lukijat, tai että olisin jotenkin lopettamassa bloggaamista. En suinkaan! Olen vain tovin jos toisenkin joutunut etsimään inspiraatiota, motivaatiota kirjoittaa teille. Rupesin miettimään, mistä ylipäätään sytyn. Mistä aiheista kirjoitan mielelläni? 

Iskelmä on yksi parhaimmista inspiraation lähteistä. Mikään ei kuvaa niin hyvin suomalaisten tunteita kuin tuo musiikkilaji, sykkivä, aikaansa kuvaava, melankolinen ja ratkiriemukas yhtä aikaa. Tango on iskelmän jaloin muoto. Ei tarvitse ymmärtää hölkäsen pöläystäkään askelmerkeistä tai siitä, missä kohtaa tulee iso venytys, kunhan antaa tunteen viedä. Eikä tarvitse osata kaikkia Olavi Virran kappaleita ulkoa, kunhan tietää, missä maailmassa Virta eli ja minkälainen kohtalo hänellä itsellään oli – siitäkin syntyy jo paljon hienoja, traagisia tarinoita. Musiikkia kuunnellessa ei tarvitse edes ajatella kirjoittamista, kyllä sieltä tekstiä syntyy jos on syntyäkseen. 

Samalla tekniikalla toimii koko muu maailma. Kun kävelen kadulla, torilla, koulun käytävällä, minulle syntyy kuvia erilaisista ihmisistä ja ihmiskohtaloista, vaikken sitä sen kummemmin ajattelisikaan. En voisi kirjoittaa meluisalla käytävällä tai musiikkia kuunnellen, minun on saatava omaa rauhaa. Silloin alitajunta tuo mieleeni noita mielikuvia, hetkiä, musiikinpätkiä, joista saan aikaan jotain enemmän. 

Ja vaikka te nyt siellä huokaatte, että eihän tuo kuulu lainkaan kirjabloggaamiseen, mutta olette väärässä. Juuri näihin asioihin kiinnitän usein huomiota kirjassa: ihmisiin, ajankuvaan, historiaan. Kirjoitan mielelläni kirjoista. Kirjoitan mielelläni kirjoista samoja asioita kuin kirjoittaisin fiktiivistä tekstiäkin. 

Mitä bloggaaminen merkitsee?


Bloggaaminen merkitsee minulle paljon: ajatusten vaihtoa, vuoropuhelua kirjan ja blogin kanssa, omien ajatusten saamista esille. Nykyään poikaystäväni toimii "luonnosvihkona"; puhelen usein hänelle samoja asioita kirjoista, joita myöhemmin olen ajatellut koota blogipostaukseen. Näin ollen hän toimii luonnoksena, hänen avullaan saan koottua ajatuksiani siten, että ne asettuvat järkevästi postaukseen.

Bloggaaminen on pirun kivaa. Siksi minä teen tätä - ja aion tehdä jatkossakin.

10 kommenttia:

  1. Paljon onnea!

    Hyvä ajatus tuo että ei aina tarvitse kirjoittaa, on pidettävä taukoa kun siltä tuntuu eikä maailma kaadu siihen. Pätee varmaan muihinkin asioihin :)

    VastaaPoista
  2. Myöhästyneet onnittelut blogillesi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä itse heräsin asiaan tosiaankim kuukauden myöhässä, että sun myöhästyneet onnittelut ei oo niin myöhästyneitä sen rinnalla :D

      Poista
  3. Paljon onnea Miskalle kolmesta vuodesta!

    Olen sama mieltä musiikin ja kirjojen samuudesta. Moni laulu on kuin novelli ja kokoelma saattaa tuntua romaanilta. Olen kuunnellut viime aikoina Tuure Kilpeläisen lauluja. Niissä on usein hieno tarina ja paljon tunnetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!

      Tuo on aivan totta! Tuure Kilpeläisen ja esim. Juha Tapion biisit ovat hyvin tarinallisia, vahvoja ja tunteikkaita.

      Poista
  4. Onnea Miska kolmesta vuodesta ja kiitos viihdyttävästä blogista, joka on tarjonnut kerta toisensa jälkeen mielenkiintoista luettavaa.

    Lukumato / Klassikkojen lumoissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihanaa tietää, että a) joku lukee mun blogia ja b) joku tykkää jopa siitä :D

      Poista