keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Luin: Suuntatähti, Kyösti Mäkimattila

Kyösti Mäkimattila: Suuntatähti

Aurinko-kustannus, 2013


Ihastuin tangokuningas Kyösti Mäkimattilan toiseen, vuonna 2014 julkaistuun runokokoelmaan Rakkaani. Se osui ja upposi, kuten voi huomata silloisesta blogipostauksestani: http://kirjoitanjaluen.blogspot.fi/2014/07/luin-tangokuningas-runoilee-rakkaudesta.html

Nyt tartuin Mäkimattilan aiempaan, ensimmäiseen runokokoelmaan Suuntatähti, jonka bongasin jostain lehtihaastattelusta. Näiden kahden kokoelman välillä on havaittavissa selvää kasvua ja kehitystä; Mäkimattilan kädenjälki ei vielä ensimmäisessä kokoelmassa ole niin tarkkaa ja kaunista kuin toisessa.

Kokoelmaan on kerätty sekä runoja että lyriikoita, joita Mäkimattila on tehnyt monelle bändille myös tangokuninkuudensa jälkeen. Selvästi on kuitenkin havaittavissa hapuilua, oman äänen etsimistä (ai että, kun vihaan tuota fraasia, mutta tähän se kävi hyvin) ja jopa lapsekasta naiiviutta. Rakkaani-kokoelmassa on useita huikeita, taidokkaita, lennokkaita ja koskettavia runoja, mutta tässä aiemmassa kokoelmassa niitä on vain harvoja.

Suurin osa runoista on jopa naiiveja, kun Mäkimattila yli-yrittää ja käyttää ah ja voih -huudahduksia sekä liiallisia riimipareja, jotka eivät sovi runon tunnelmaan.

On kokoelmassa muutamia helmiäkin, joista oikeasti paistaa Mäkimattilan ammattitaito:

Tänä yönä olen tuuli. 
Sanomattoman hiljaa tulen 
Ikkunasi taakse ja olen 
luonasi tuon 
tummimman hetken 
vain herkkä aamunvire ja 
utuiset soinnut seuranani. 

Onneksi siis kasvua on tapahtunut, eikä Mäkimattilalle ole käynyt niin kuin monille muille: ensimmäinen yritys onnistuu, mutta toinen ja kolmas epäonnistuvat. Mäkimattila on selvästi varteenotettava runoilija suomalaisissa runopiireissä, paikkansa siellä ansainnut!

1 kommentti: