perjantai 11. marraskuuta 2016

Telkkarissa: Sorjonen

Mikä: Sorjonen-sarja Ylellä ja Areenassa

Miksi: ainut suomalainen dekkarisarja, joka on myyty jo ulkomaille asti

Milloin: Yle TV1 sunnuntaisin klo. 21.05, Areenassa jo nyt kaikki jaksot katsottavissa


Ville Virtasen tähdittämä Kotikatsomo: Sorjonen on ollut tämän syksyn kohudraama. Onhan se sentään ensimmäinen täysin suomalainen dekkarisarja, joka on synkkä, hyvin ruotsalainen ja vieläpä myyty jo ulkomaille asti!

Olen jo pitkään miettinyt, että haluaisin jakaa tuntemuksiani ja näkemyksiäni liittyen Sorjoseen. Olenhan kotoisin hyvin läheltä Lappeenrantaa, Sorjosen päätapahtumapaikkaa - juureni ovat sekä Pohjois- että Etelä-Karjalassa. 

Kokonaisuudessaan voi sanoa, että sarja on koukuttava ja tarjoaa varmasti vastinetta Yle-verolle. Tässä vähän tarkempi sepustus:

1. Maisemat + tunnusmusiikki


Enpäs tiennytkään, että Lappeenrannan seutu voi olla näin kaunis, kunnes Sorjosessa esiteltiin maisemia! Miten en ole koskaan nähnyt asioita tältä kantilta? Niin nättejä ilmakuvia, että mieli tekee heti lähteä täältä tylsän betoniselta Tampereelta ja suunnata luonnon ääreen Karjalaan. Kiiltäväpintaisia järviä, humisevia metsiä ja varsin nättiä kaupunkikuvaakin.

Lisäbonuksena voi mainita sarjan tunnusmusiikin, joka on varsin epäsuomalainen! Todella kaunis tunnari.

2. Murre


Anteeksi vain, mutta tämä seikka on varmasti suurin virhe koko sarjassa. Kaikki tv-sarjan lappeenrantalaiset puhuvat savo-karjalan murretta, vielä huonoa sellaista! Ihan oikeasti, harva nuorisosta puhuu enää murteita, niin surullista kuin se on. Eikä läheskään kaikki aikuisetkaan. Tähän olisi riittänyt, jos pari sieltä täältä olisi puhunut murretta ja muut olisivat pärjänneet mä-sä-puhekielellä. 

Ja kyllähän se kuulostaa aika tönköltä, kun Jaakko Saariluoma puhuu karjalan murretta...

3. Juonen kanssa on oltava kärsivällinen


Toden totta, aluksi juoni tuntuu hitaalta ja epäuskottavalta, mutta sitten, kun Sorjonen pääsee vauhtiin ja rikolliset alkavat tehdä virheitä, juonikin rupeaa rullaamaan. Tämä sarja vaatii kuitenkin pientä totuttelua, mutta älkää luovuttako! Katsokaa ainakin puoleen väliin saakka.

4. Ville Virtanen


Virtanen on varmasti koko sarjan suurin vetonaula. Hänen hahmonsa Sorjonen on varsin samanlainen kuin Sherlock Holmes: yli-inhimillinen ja etäisen oloinen. Tosin, poikkeuksena ainakin alkuperäiseen Holmesiin, Sorjosella on vaimo ja tytär, ja läheiset välit perheeseensä. 

Oikeastaan parhaimpia kohtauksia Sorjosessa ovatkin ne hetket, kun isä-Sorjonen ja tytär juttelevat. Ne on niin taitavasti käsikirjoitettuja, että ihan oikeasti purskahtaa nauruun silloin kuin tytärkin. Miten taitavaa sanailua suomalaisilta! 

5. Nuoret näyttelijät


Ylipäätään olen erittäin tyytyväinen tv-sarjan nuoriin näyttelijöihin. He ovat niin taitavia ja luontevia! Jopa luontevampia kuin monet aikuisnäyttelijät. Nuorten keskinäinen sanailu on nykyaikaista, modernia kieltä, joka on aika lähellä nuorten oikeaa kielenkäyttöä. Hienoa!

perjantai 4. marraskuuta 2016

Siri Kolu ehdolla Finlandian saajaksi! Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia

Tämän vuoden suuri shokki Finlandia-palkinnoissa oli tietenkin Finlandia Juniorin muututtua Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandiaksi.

Eivät sitten yhtään pidempään ja tylsempää nimeä keksineet? Sori vaan, mutta minua naurattaa tämä nimenvaihto.

Noh, joka tapauksessa, tämän vuoden Finlandia-ehdokkaissa on särmää! Olen erittäin tyytyväinen valittuihin ehdokkaisiin. 

1. Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava)


Tämän vuoden kenties tärkein nuortenkirja (siis omasta näkökulmastani) on ollut Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin. Kirjan teemana on vapaus olla oma itsensä, vapautuminen menneisyyden kahleista. Se, miten joku toinen voi hyväksyä minut tällaisena kuin olen. 

Kirjassa puhutaan paljon transsukupuolisuudesta, ja päähenkilö onkin transsukupuolinen nuori, Peetu.

Kirja on minun mielestäni sen verran tärkeä, sen verran koskettava, tärkeä ja sivistävä, että ehdottomasti ansaitsisi palkinnon! 

Mutta on nämä muutkin ehdokkaat upeita kirjoja!

2. Katri Kirkkopelto: Piki (Lasten Keskus)


Katri Kirkkopelto ei ole nimenä minulle tuttu, mutta sillä hetkellä, kun näen hänen kuvitustaa, huudahdan: "Aivan! Tämähän se oli!" Kirkkopellon käsiala, kuvitusjälki, on minulle kyllä tuttua. Olen joskus hänen kirjojaan siis varmaan lukenut siskonlapsilleni.

Kirjan teemat ovat tärkeitä ja painavia: kiusaaminen, torjuminen ja lopulta ystävyyden suuri voima, joka pyyhkii surun silmistä.

3. Lena Frölander-Ulf: Minä, Muru ja Metsä/Jag, Fidel och Skogen (Schildts & Söderströms)


Tarina pelokkaasta lapsesta, jonka pelokkaat ajatukset väistyvät, kun maaginen metsä levittäytyy hänen eteensä. Kirja on kuvattu lapsen näkökulmasta, lapsen ehdoilla. Matkalla metsässä tavataan monia metsän asukkeja.

Aivan kuten vanhoissa suomalaisissa kansansaduissa! Näkki ja muut olennot ovat kuuluneet suomalaiseen tarustoon vuosisatoja. Ihanaa, että ideaa edelleen käytetään!

4. Sanna Isto (kuvitus Sami Saramäki): Maan alaiset (WSOY)


Maan alaiset  on varhaisnuorisolle tarkoitettu kirja, jossa kuvitus tukee tekstiä. Isto on kirjoittanut maailman, jossa Suomenlinnan alla on maanalaisten käytävien verkosto. Maan alaiset onkin siis selvästi fantasiatyyppinen seikkailuromaani.

Teemoina kirjassa ovat rohkeuden ja itseluottamuksen löytyminen. 

5. Juuli Niemi: Et kävele yksin (WSOY)


Mielestäni myös tämä kirja saattaisi napata Finlandia muiden nenien edestä. Raadin mukaan Juuli Niemen nuortenromaani on kunnianhimoinen mutta onnistunut. Pakahduttava tarina ensirakkaudesta.

Tosin, minä en ainakaan halua muistella omaa ensirakkauttani - se oli liiankin pakahduttavaa, kuristavaa jopa.

 6. Seita Vuorela (postuumisti): Lumi (WSOY)


Okei, Seita Vuorelan aloittama ja Vilja-Tuulia Huotarisen viimeistelemä romaani on tämän vuoden kohutapaus. Voiko jonkun kirjaa palkita, jos sen on viimeistellyt toinen kirjailija? Minusta Vuorelan mukaan ottaminen oli erittäin kaunis ele.

Toivottavasti kuitenkaan, jos kirja voittaa Finlandian, se ei voita sitä pelkästään sen takia. Toivottavasti romaani luetaan romaanina eikä kohuteoksena.