Infoa minusta

Olen 17-vuotias, juuri lukion toisen luokan aloittanut enemmän tai vähemmän normaali poika, jolle on aina ollut hyvin tärkeää saada äänensä ja mielipiteensä kuuluville. Asun keskikokoisessa suomalaiskaupungissa, ja vapaa-aikani kuluu etupäässä Popedan, Juha Tapion ja kirjoittamisen merkeissä. Rakastan kasteisia aamuja ja novellikokoelmia, enkä voisi elää ilman hiusgeeliä, joka pelastaa kiireiset aamuni.

Kirjablogiani olen halunnut kehittää enemmän esittelytyyppiseksi kuin arviointi- ja arvostelublogiksi. En koe olevani ammattimainen kirja-arvostelija, mutta tuon totta kai omankin näkemykseni esille, joskus varsin ärhäkästikin. Tavoitteena on kuitenkin keksiä kirjoista aina jotain positiivista ja koskettavaakin.

Omaa henk.kohtaista historiaani lyhyesti, muutamalla sanalla:

  • Nelosluokalla ensimmäiset nuortenkirjat, Tuija Lehtistä ja Varpu Vilkunaa.

  • Kutosluokalla (2009-2010) lukulistalle tulivat vakavammat aiheet; itsemurhat, huumeet yms.

  • Kutosluokan ja seiskaluokan välisenä kesänä alkoi kirjoittaminen, raivohullun lailla. Hapuilin, etsin suuntaa, löysin ja kadotin. Kasvun vuosia. Ensimmäinen romaanikäsikirjoituksen tynkä. Alkuperäinen syy kirjoittamiselle oli burn out ja siitä seurannut masennus, jonka jälkiä korjailen yhä.

  • Samoihin aikoihin kirjoittajan urani auetessa rupesin hakemaan omaa identiteettiäni. Näkyvissä selvä syy-seuraus-suhde kirjoittamisen ja itsensä löytämisen välillä.

  • Kasiluokalla (2011-2012) kirjoittaminen vakiintui omaksi jutukseni. Kirjoitin höyrylaivan lailla. Toinen ja kolmas romaanikäsikirjoitus.

  • Tässä tulee ehkä teille muille hieman outo ja tyhmä ajatus, mutta minulle itselleni tärkeä etappi: Kasiluokan lopussa ryhdyin käyttämään miesten vaatteita. Tärkeä, tärkeä mielenterveydelleni ja kirjoittamiselleni.

  • Ysiluokalla (2012-2013) syttyi kiinnostukseni novelleihin. Ryhdyin kirjoittamaan niitä. Lukemaan niitä. Aiheet samoja kuin ennenkin: erilaisuus, synkät aiheet.

  • Kesällä 2013 aloittelin neljättä,  viimeisintä käsikirjoitustani: ikiomaa novellikokoelmaa. Tällä hetkellä olen pysähtyneessä vaiheessa, jossa odottelen kustantamojen vastausta...

Olen aina pitänyt hyvin synkistä ja melankolisista kirjoista. Se varmasti heijastuu myös kirjoittamiseeni vahvana. Kirjoitan, siis olen.

Ei kommentteja: